Internet on hyvä renki, kätevä monessa asiassa ja yhä useammalla aina mukana.
Kansallinen tietoturvaviikko on käynnissä parhaillaan. Oma identiteetti kullan kallis, on viikon teemana.
Yksi kohderyhmä ovat nuoret. Ylen maanantaina haastattelema vanhempi konstaapeli Jutta Antikainen tekee työtään verkossa virtuaalisena lähipoliisina. Antikaisen mukaan nuoret voivat antaa toisilleen jopa salasanojaan ystävyydenosoituksena.
Asiassa on ainakin yksi iso mutta. Vilpittömässä mielessä tehty salasanan luovutus voi johtaa vakavaan kiusaamiseen, jos tosielämässä tulee kränää: salasanat saaneen on helppo mennä riitakumppaninaan verkkoon ja saada aikaan melkoisia ongelmia. Mustamaalaaminen täyttää helposti jopa rikoksen tunnusmerkit. Seurauksia voi vain aavistella, jos tunnussanat on annettu sellaiseen palveluun jossa liikkuu jopa oikeaa rahaa.
Tässä on edelleen netin käytön suurin haaste tai ongelma. Niin kauan kun verkossa on toimittu, on tämän tästä muistutettu esimerkiksi siitä että salasanoja tai pankkitunnuksia ei koskaan kysellä sähköpostitse – eikä niitä pitäisi näin myöskään lähettää. Edelleen joudutaan puhumaan perusasioista kuten siitä, että salasanat ovat nimensä mukaan salasanoja.
Se, että internetiin on pääsy nykyään lähes missä vain, on voinut olla omiaan hämärtämään tosielämän ja virtuaalielämän rajaa: tosielämä ei voi välttyä heijastuksilta siitä, mitä netissä on tapahtunut. Jotain verkkoon laitettua ei saa välttämättä ikinä enää pois kierrosta, ja facebookissa suutuspäin kirjoitettu purkaus voi tulla vastaan myöhemmin hyvin kiusallisessa tilanteessa.
Fiksu jakaa itsestään tietoa harkiten ja pitää salasanansa visusti tallessa. Yksi tietoturvaviikko ei riitä, jatkuvasti kasvaa uusi netinkäyttäjien sukupolvi jolle asiasta ilmeisesti pitää sanoa.
Niin iso osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu nykyään verkon yli, että joskus olisi tietysti hyvä miettiä, jatkuuko nykyään tosielämä verkossa vai onko kasvokkainen kanssakäynti vain välttämätön paha silloin kun nettiin ei pääse.
