– Olen liikenteessä, jätä viesti. Hyvää vointia!
Pirkko Lahden ääni puhelinvastaajassa kantaa huolta lähimmäisten jaksamisesta. Vaikka hän jäi eläkkeelle Suomen mielenterveysseuran puheenjohtajan tehtävästä jo nelisen vuotta sitten, hän auttaa edelleen apua tarvitsevia.
Pirkko Lahti kuuntelee ihmisten huolet ja murheet, eikä ole muuttanut puhelinnumeroaan salaiseksi.
– Eilen yritin hankkia yksinhuoltajaperheelle asuntoa. Ja tänään tänne ajellessa selvitin kahtakin avioeroasiaa. Kyllä puheluita tulee edelleen paljon, vaikka numeroani ei olekaan niin helppo löytää, tunnustaa Lahti.
Kiskosta kotoisin oleva Lahti puhui viime torstaina Salon vanhusneuvoston järjestämässä kulttuuripäivässä Lehmirannassa.
Lehmirantaan Pirkko Lahti ajoi kotoaan Helsingistä. Kotona hän haki vain autonsa, sillä hän saapui etelään aamulennolla Oulusta. Illalla oli taas edessä uusi tilaisuus Helsingissä.
Auttajan roolista ei ole helppo irtautua, eikä Lahti sitä oikeastaan haluakaan.
– Jos joku puhelu vie viisi minuuttia aikaani, niin se on tosi pieni aika minulta. Pelkkä kuunteleminenkin auttaa ihmistä usein jaksamaan eteenpäin.
Eläkkeelle jääminen kuuluu elämän käännekohtiin, josta toiset selviävät paremmin, toiset huonommin.
Ne selviävät parhaiten, joiden elämässä on paljon muutakin kuin työ.
– Äkkiä onkin päivässä 24 tuntia omaa aikaa. Elämä pitää rytmittää uudelleen. Itselläni eläkeiän pari ensimmäistä kuukautta menivät kuin huumassa. Ajattelin, että nyt mieli lepää. Mutta sitten alkoi tuntua, että pitäisi alkaa tehdä jotain, muistelee Pirkko Lahti omaa eläkkeelle siirtymistään.
Lue koko juttu painetusta lehdestä