Diakonia menee sinne, missä ovat tarvitsijat

– Vielä on vähän keskentekoista, mutta eiköhän tästä huoneesta kohta tule meidän näköisemme, uskoo Anne Kössi Perniön seurakuntatalon entisessä taloustoimistossa.  
Taloutta pyöritetään nyt Salon keskustassa ja huoneen jakavat Anne Kössi ja Hanna Hannula.   Naiset ovat Perniön ja Särkisalon alueen uudet diakoniatyöntekijät.  Särkisalossa etenkin muutos on samalla uudistus, edellisestä omasta diakonista on aikaa vuosia.
Yhdessä asiassa diakonia on viimeisiä linnakkeita: palvelu menee tarvitsijan kotiin, jos niin tarvitaan.
– Voi olla huolta, murhetta tai yksinäisyyttä, mistä halutaan puhua, sanoo Anne Kössi.
Diakoniatyöntekijältä vaaditaan siinä kohdassa herkkää korvaa ja tilannetajua, jos omat keinot eivät riitä.
– Jossain kohdassa pitää osata neuvoa ihminen myös eteenpäin apua saamaan, toteaa Hanna Hannula.
Kotikäynnit ovat silti vain yksi sivujuonne työssä.   Diakoniatyöntekijöiden päivään voi mahtua esimerkiksi koulukäyntejä, rippikoululaisten kanssa työskentelyä tai puhelinpäivystystä.
–  Olemme oikein jokapaikanhöyliä, naurahtaa Hanna Hannula.
Aiemmat työmaat naisilla olivat Suomusjärvellä ja Kiikalassa. Perniö ja Särkisalo ovat tuttuja lähinnä pintapuolisesti.   Vain osa opettelemista on se, että oppii alueen kartalla. Lisäksi pitäisi tulla tutuksi puolin jos toisin.
– Osaltaan on kiehtovaa aloittaa ihan uudessa paikassa. Toisaalta siinä menee aikansa, että tulee tutuksi ja saa sen luottamuksen, miettii Anne Kössi.