Teijon Hakaniemessä muisteltiin lauantaina lapsuuden kesiä ja miksei talviakin, kun kylässä vuosia sitten asuneet kokoontuivat pitkästä aikaa tuttuihin maisemiin. 
Samalla kun muistoissa hehkuivat ihanat ajat vuosikymmeniä sitten, kehuttiin Somerolla Teijon ja naapurikylien tämän päivän elämää: Teijon alue nimettiin lauantaina Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.
Palkinto koskee Teijon lisäksi myös naapureita: Matildedalia, Kirjakkalaa ja Mutaista.
Tiistaina kyläyhdistyksen kokous korkattiin kuohuviinillä, mutta ei ylpistellen: palkinto ei ole kyläyhdistyksen, vaan kaikkien Teijon alueen hyväksi työtä tehneiden.
– Varmasti satoja ihmisiä on ollut mukana, muistutti Marja-Sisko Ranta.
Hakaniemessä muisteltiin puolestaan menneiden aikojen leikkejä, kaupantekoa ja kortinpeluuta.
Hakaniemi on asuntoalue nykyisen Teijon telakan kyljessä. Kolmesta valkoisesta kivitalosta on kaksi jäljellä ja punaisten tupien rivi.
Telakan paikalla oli reilut viisikymmentä vuotta sitten saha, mikä oli lapsilta ankarasti kielletty paikka.
– Siellä oli silti jokaisella jonkunlainen kolo tai maja, muistelee Pirjo Ristola.
Luvan kanssakin sahalla käytiin.
– Joka aamu vein yhdeksäksi isälle villasukkaan pujotetun kahvipullon ja evästä.
Kivitalon keskelle jäänyttä aukiota kutsuttiin Hakaniemen toriksi. Aukiolla tehtiin torikauppaa.
Tori oli myös sen aikainen leikkipuisto, jossa urheilulla oli tärkeä osa.
– Siellä oli kuularinki ja korkeushyppytelineet ja tehtaan puolesta tuotiin hiekkakuorma leikkejä varten. Juoksurata kiersi puuliiterin ympäri.
– Hakaniemi oli työläisten asuinalue, kertoo Pirjo Ristola.
Lue Teijo-jutut kokonaisuudessaan tämän viikon Perniönseudun Lehdestä
