Perniönseudun lukijakahveilla helteisellä Perniön torilla juteltiin elosta eteläisessä Salossa.
Kolmattasataa kahvivierasta jätti monenlaista mietittävää, niin päättäjille kuin lehdentekijöillekin.
Ihmisten huolet ovat kuin suoraan kuntien yhdistyssopimuksesta.
Siitä osasta jossa lueteltiin palvelut ja asiat, jotka yhdistymissopimuksessa luvattiin ehdoitta säilyttää vanhoissa peruskunnissa.
Huoli ei ole tyhjästä temmattu.
Pikkukoulut, lukio, vanhainkoti,kirjasto, kaupungin palvelut yleensä. Virkamiesten ajatuksia putkahtaa julki vähän väliä. He joutuvat etsimään yhä suurempia säästöjä ja varmaan vieläkin suurempia.
Virkamiesten työn pitäisi kuitenkin olla omien sektoriensa toiminnan johtaminen ja kehittäminen.
Leikkaukset ja lakkautukset eivät ole palvelujen kehittämistä asiakkaan, kaupunkilaisen, kannalta.
Tässä taloustilanteessa leikkauksia on pakko tehdä, mutta palvelurakenteiden tarkastelussa ei ole käytetty tippaakaan luovuutta.
Luovuutta voisi käyttää palvelujen miettimisessä kokonaisuutena yli sektorirajojen.
Urakka on suurempi, kuin tähän saakka tehty strategioiden miettiminen, mutta voisi olla kannattavaa palveluiden käyttäjien kannalta.
Luovuuden lisäksi kaivattiin jämäkyyttä päättäjiltä.
Reuna-alueiden päättäjät tarvitseva sitä ja voimia ja jonkun verran talvisodan henkeä.
Asetelmassa on jotain samaa.
