Maanantaina on moneen paikkaan turha soittaa.
Maassa on alkanut neljän viikon lepo niille, jotka eivät ole töissä.
Lomat keskitetään yhä tiiviimmin heinäkuuhun.
Tuotantotaloudellisesti on järkevää pistää laitokset seisomaan. Pitkistä alihankintaketjuista ei voi puuttua paria lenkkiä välistä. Julkisella puolella heinäkuun sulkemisella taataan jokseenkin täydet palvelut yksitoista kuukautta.
Montaa kesätyöpaikkaa kiinni olevissa firmoissa ei ole.
Lomien keskittämisessä heinäkuuhun on toinen puoli. Lomalaisten käyttämät palvelut alkavat ruuhkaantua. Lomapaikkakunnan kauppaa käytetään varmasti, syömisen tilalle ei voi oikein keksiä muuta. Lomalaisten ansiosta monella paikkakunnalla kauppias jaksaa ympäri vuoden. Kesä maaseudun kaupalle paljon joulua tärkeämpi sesonki.
Jos syömistä ei voi vaihtaa, jotain muuta voi.
Ruuhkautuneet elämyspalvelut voidaan äkkiä vaihtaa vaikka luontoon, vaikka kalastukseen tai retkeilyyn, mikä on hyvä asia ihmisten kannalta, palvelujen tarjoajan kannalta ei.
Tämän asian toinen puoli on, että elämyspalvelut tarjoavat paljon kesätyöpaikkoja.
Suomen kesän oudoin juttu on kuitenkin elokuussa. Työpaikat avataan ja kaikki muu pannaan kiinni.
Heinäkuun ahkeroineet ja elokuussa lomailevat voivat käyttää vain palvelujen rippeitä.
Ne pannaan kiinni, kun kesätyöntekijät palaavat kouluihinsa.
Aivan liian varhain.
Sama näkyy kesäkauden aloituksessa. Se hivuttautuu vuosi vuodelta lähemmäksi juhannusta.
Tekemisen ja yrittämisen pitää olla kannattavaa, mutta ruuhka ei voi olla riittävä käyttöaste.
