– Kodiksi ei koulua voi sanoa, mutta sellainen olo tuli aamuisin että ainakaan mihinkään laitokseen en ole menossa. 
– Kaikki tuli tervehdittyä samalla lailla, kehuu Riikka Lilja.
Hän on yksi Perniön lukion kevään ylioppilaista, valkolakki painetaan päähän lauantaina.
Perniön lukion kohtalon ylle on heitetty kevään aikana kysymysmerkkejä – mitkä ovat pienen koulun elämisen eväät kaupungin kiristeässä vyötä.
Riikka Liljalta ei saa nyhdettyä lukiolle kovin pitkiä miinusmerkkejä millään. Salon kaupungin sivulla koulu mainitaan lähilukioksi, ja väitteelle on katetta.
– En olisi halunnut kolmea vuotta istu aamuin illoin bussissa, sanoo Riikka.
Tuttuus puolin jos toisin on se toinen hyvä puoli, ja kohtuullisten ryhmäkokojen mahdollistama henkilökohtainenkin neuvominen kolmas.
Pitkään uskontoa ja psykologiaa opettaneelle Esko Porralle menevät Riikalta erikoiset terveiset.
– Eskon opetus sai uskonnon aineena tuntumaan mielenkiintoiselta.
Valinnanvaraa aineissa oli, esimerkiksi lempiaineessaa psykologiassa samat kuin Salon lukiossakin.
Peruskoulun jälkeen vaihtoehtoja omalle lukiolle oli. Pianonsoittoa ja laulua harrastavan Riikan mielessä siinsivät sekä Sibelius-lukio että Kastun lukio Turussa.
– Muutaman kerran kävi mielessä, että entä jos olisi mennyt niihin. Toisaalta peruskoulun jälkeen oli aika nuori vielä lähtemään mihinkään.
Jatkopaikoista ykkönen on yliopisto ja psykologian opinnot. Vaihtoehtoina ovat Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistot ja yhtenä tavoitteena psykologin ammatti.
Pitkään valokuvausta harrastaneen Riikan aivan erilainen vaihtoehto on Turun taideakatemia ja valokuvausopinnot. Vielä tämän viikon alussa ei tietoa mahdollisesta opiskelupaikasta ollut tullut mistään.
