Skip to main content

Talvisota, veteraanit ja kansakunnan historia

Harvoin tämän lehden mielipidekirjoittaja saa palautetta, siitä kiitos Sirpa Virtanen.
Olen kanssasi samaa mieltä, että jokainen ihminen kirjoittaa omaa historiaansa.
Omat tietoni, joita peräsit, perustuvat yliopisto-opiskeluun, kirjallisuuteen, 30-vuotiseen uraan historianopettajana, sotaveteraanien haastatteluihin ja jopa keskusteluun venäläisen propagandajohtajan kanssa. Lisäksi olen jonkin verran perehtynyt virolaisten näkemyksiin neuvostoajasta.
Renvallin kirjoittaman historian filosofian mukaan jokainen aikakausi kirjoittaa omaa historiaansa, vaikka käytettävissä olevat lähteet ovat samat.
Viittasit vastineessasi vapaussota, kansalaissota ja sisällissota tapahtumiin, mutta ohitit ne toteamalla, että ”mitä sellaisen vatvominen olisi hyödyttänyt.”
Olen kanssasi eri mieltä. Suomen kansa ei ole vieläkään toipunut tuon sodan traumoista ja on suoranainen ihme, että kansa yhdistyi talvisodan syttyessä.
Vielä tänä päivänä Suomessa on Vapaussotasäätiö, joka vaalii sodan muistoa omasta lähtökohdastaan. Työväentalojen kynnykset ovat elelleenkin muutamille ihmisille liian korkeat perhejuhlien pitopaikoiksi. Vastaavasti punaliput liehuvat sisällissodan uhrien joukkohaudoilla. Aika hautaa haavansa, mutta kauanko se kestää?
Kysyit tietoa suomalais-venäläisen komission vaikutuksesta maamme historian oppikirjojen sisältöön. Oma tietolähteeni on oppikirjan kustantaja 1990-luvulta.
Asiaa voisi tutkia tarkemminkin, mutta perehtyminen 1980- luvun historian oppiki              rjoihin valaisee kyllä asiaa. Venäjän sisällissodan syylliset ovat valkokenraaleja, jotka uhkasivat neuvostovaltiota. Leninin tai Stalinin hirmutöistä ei mainittu sanallakaan. Virolaisissa aapisissa setä Lenin oli lapsen lohduttaja, vuoden tärkein juhla oli vappumarssi ja työn sankareita arvostettiin.
Historian opettajat uskoakseni  pystyivät tuolloinkin kertomaan talvisodan syttymisen syistä kukin omalla tyylillään.
Vaaran vuodet sodan jälkeen olivat sotiemme veteraaneille vaikeaa aikaa. He olivat aikoinaan pelastaneet Suomen itsenäisyyden ja nyt heitä vainottiin sotasyyllisinä. Varsin moni vaikeni kokemuksistaan, jotka tulivat öisin unessa mieleen.
”Suomen tie on Tsekkoslovakian tie”, julisti Hertta Kuusinen aikoinaan. Onneksi Suomen kansa torjui tuon vaihtoehdon vuoden 1948 vaaleissa.
Eniten ihmettelin vastineessasi sitä, että et ole ymmärtänyt Mihail Gorbatsovin tuomaa muutosta. Hänen ansiostaan Suomi saattoi irtaantua YYA-sopimuksesta. Tämä tosin tapahtui vasta Neuvostoliiton kaaduttua, mutta se mahdollisti Suomen liittymisen Euroopan Unioniin. Kantasi EU:n suhteen on minulle tuttu jo vuosien takaa, mutta kysynpä vain, mitkä olivat tuolloin vaihtoehtoja? Tuolloin esitettiin Venäjän kaupan lisäämistä, mutta Neuvostoliitto oli juuri hajonnut ja sillä ei ollut rahaa. Suomen ulkomaankaupan markkinat olivat lännessä.
Mauno Koivistoa lainaten, voisin todeta, että Suomen on syytä olla siellä, missä asioista päätetään. Suomen markka aikoinaan oli kuin lastu maailman rahamarkkinoilla.
Mitä tulee Brysselin byrokratiaan ja Suomen lautaskiistaan olen kanssasi samaa mieltä. Liian paljon turhia virkamiehiä löytyy EU:sta, Suomesta ja Salon kaupungista. Olen esittänyt ajatuksen siitä, että jos joku pystyisi muuttamaan tämän vuosisataisen hallintokulttuurin, hän olisi Nobellin palkinnon arvoinen.
Lottien ja sotaveteraanien esiinmarssi omien kokemuksieni mukaan tapahtui muistaakseni vuonna 1985, jolloin veteraanit tulivat kouluille ja julkisiin tilaisuuksiin kertomaan sodasta. Vastaavasti oppilaat ensimmäisen kerran esitelmissään ja tutkielmissaan kertoivat koskettavasti sodan ajan ihmiskohtaloista. On valitettavaa, että ymmärsit minut väärin kirjoittaessani sotaveteraaneista.
Tiedän järjestöjen toimintahistorian ja olen itsekin mukana tässä toiminnassa.
Kansakunta ei ole mielestäni  sodan jälkeen tietyistä ulkopoliittisista syistä johtuen arvostanut riittävästi sotiemme veteraaneja. Tämän päivän Suomi tukee heitä, mutta onko tuki riittävää.
Historian opettajani ja myöhemmin kollegani,  opetusneuvos Osmo Viitanen eräässä puheessaan totesi, että Suomen kansa tarvitsee uuden talvisodan. Hän varmaan tarkoitti sitä, että suomalaiset löytäisivät kansallisen yhtenäisyyden, kuten tapahtui Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen.
Tämän ajan lama ei ole meille vielä mitään opettanut. Politiikassa velloo oikeistovirtaus, pääministeri on kaikesta huolimatta vallassa ja työttömyys ja köyhyys kasvaa maassamme. Kiitos kuitenkin kommenteistasi Sirpa Virtanen.


Antti Allén

Jaa artikkeli: