Loma-komedian maanantainen esitys alkoi teknisillä ongelmilla, mutta neuvokkuudella niistäkin selvittiin.
Mathildedalin kesäteatterin maanantainen näytös alkoi maanantaipäivään sopien. Tekniikka petti, eikä taustamusiikkeja tai erikoistehosteita sen vuoksi pystytty soittamaan. Jo ennen esityksen alkua yleisöä informoitiin siitä, että äänitehosteet tullaan improvisoimaan täysin lennosta.
Yleisö katseli toisiaan hämmennyksen vallassa, mutta antoi aplodit ja esitys pääsi alkamaan.
Taivaalle kerääntyvät tummat sadepilvet ja yltyvä tuuli toivat omat riskikuvansa tilanteeseen.
Komediasta kuin komediasta naurattavimman tekee samaistumispinta. Minä ja siskoni olemme syntyneet 2000-luvulla, emmekä toden totta ole nähneet 1970-luvulla tehtyä Risto Jarvan Loma-elokuvaa, johon kesäteatteriesitys perustuu. Löysimme kuitenkin samaistuttavia kohtauksia, jotka naurattivat juuri omakohtaisen kokemuksen kautta. Pankkiin minuutti ennen sen sulkemista rynnistävä vanha mies sai ruokakaupassa työskentelevän siskoni repeämään naurusta ja kuiskaamaan minulle, että noin heillekin aina käy minuuttia vaille yhdeksän.
Sanna Leppäsen käsialaa olevat lavastus ja puvustus ansaitsevat erityismaininnan aikamatkalle viemisestä. Jotain tietysti kertoo sekin, että väliajalla selasimme lentolippujen hintoja. Valitettavasti yhtäkään lentoa 70-luvulle ei ollut lähdössä yhdeltäkään Helsinki-Vantaan portilta.
Mathildedalin kesäteatterin ympäristö hakee vertaistaan. Väliajalla he, ketkä eivät jääneet vertailemaan lentolippujen hintoja pystyivät kiertelemään ruukkikylän miljöössä vapaasti.
Kun esitystä ei ole nähnyt tehosteiden kanssa, on vaikea arvioida, kuinka paljon niiden puuttuminen vaikutti esitykseen ja sen kulkuun. Näyttelijät hoitivat kuitenkin osansa hyvin, vaikka tilanne loi varmasti kauhun hetkiä jokaiselle lavalla esiintyjälle.
Vaikeissa tilanteissa punnitaan se, kuka pystyy muuntautumaan ja joustamaan. Kykyä siihen näytti jokainen lavalla esiintyvä ihminen.
Improvisointi ja äänien puuttuminen toivat esitykseen asioita, joita tavallisessa kesäteatteriesityksessä ei nähdä. Improvisointi voisi olla tarkoituksellisestikin osana useampia kesäteattereita.
Nauruun repeäminen, lavasteiden takaa laulaminen ja kohtauksen sanoittaminen rikkoivat mielikuvituksellista seinää yleisön ja esiintyjien välillä. Juuri ne hetket jäivät yleisölle päällimmäisenä mieleen.
–Ja tähän tulisi sellainen herkkä loppulaulu, kun nämä kaksi halaavat, Marjukka Notkolaa esittävä Riikka Koli sanoi yleisölle halatessaan päähenkilöä näyttelevää Esa Nummelaa.
Yleensä on niin, että lavalla ollaan omassa erityisessä maailmassaan, jota yleisö ulkopuolelta seuraa. Taika särkyi Mathildedalissa maanantaina, mutta se ei ollut ollenkaan huono asia.
Nyt teatterille toimitetaan tuottaja Seppo Suomisen mukaan uusi tietokone, jotta äänentoisto ja tekniikka ei jatkossa pettäisi. Lehtipuiden ja muun ympäristön äänet ovat sen verran kovia, että äänentoisto on esityksissä välttämätön.
Maanantain esitys oli siis ainutlaatuinen.
Mathildedalin kesäteatterin Loma-esitykset nähtävissä 7. elokuuta saakka.
