Skip to main content

Viulusta tuli huilistille rakas esine

Matti Helinin verstaassa tuoksuvat puu ja pellavaöljy ja monet muut aineet. - VIulut tuoksuvatkin hyvältä, Helin nauraa.– Huomaatko, korjatun kohdan väri muuttuu, kysyy Matti Helin ja näyttää pöydällä lepäävän sellon kantta.
Hän on korjannut kannen halkeaman ja hioo sitä nyt sananmukaisesti sormella. Hionta-aineena on wienerkalkki. 

Kosken asemalla asuva Helin on  pitkän linjan ammattimuusikko ja soitinkauppias. Helsingissä 37 vuoden ajan toiminut Woodwinds Oy on ulottanut yhden lonkeronsa myös Perniöön;  Helin avasi alkuvuodesta keskellä kylää pienen liikkeen, jossa hän keskittyy ennen muuta soittimien korjaukseen.   
Helsingin liike on edelleen toiminnassa, mutta sen varastoa on pikkuhiljaa siirretty myös Perniöön.

Viuluihin Helinillä on lämmin suhde jo lapsuudesta: hänen isoisänsä oli töissä konepajalla mutta toimi myös viulunrakentajana.
– Minut on jo pienenä tiputettu lakkaämpäriin, nauraa Helin.
Viulistia hänestä ei koskaan tullut.
– Mutta viulusta jäi minulle rakas esine.

Helin on perehtynyt niin soittimen historiaan kuin sen rakentamisen saloihin kuten puuaineksen ulkonäköön ja siihen,  että siitäkin voi päätellä jotain instrumentista.
– Joku sanoo, että hänen pitää kuulla soitin, että miten se soi. Minun pitää nähdä, miten se soi. Jossain soittimessa voivat olla puun syyt kuin oppikirjassa, mutta se ei silti soi.

Koko juttu painetussa lehdessä

Jaa artikkeli: