Varhan palveluverkkosuunnitelma on keskeinen tulevaisuuden sote-palveluiden kannalta alueella. Jotta väestö saa palveluita alueella tasapuolisesti, tulee myös rekrytointien onnistua tasapuolisesti.
Rekrytoinnissa on kaksi näkökulmaa. Työnantajan ja työntekijän. Työntekijän näkökulmasta työpaikkaan hakeutumiselle keskeisiä tekijöitä ovat työn sisältö, työyhteisön tuki, työpaikan sijainti ja palkkaus.
Erikoissairaanhoito on monin tavoin keskittymässä Turkuun. Vanhojen työntekijöiden työmatka pitenee ja he joutuvat punnitsemaan riittääkö palkka kompensoimaan työmatkojen aiheuttaman kulut. Uusilla työntekijöillä tilanne on selkeä, liki kaikki kyseisen alan työpaikat ovat samalla paikkakunnalla ja sijaintia ei tarvitse miettiä.
Perusterveydenhuollon osalta tilanne on toinen. Perusterveydenhuollon palveluita ei olla keskittämässä Turkuun. Perusterveydenhuollon puolella ongelmaksi muodostuu usein lääkärityövoiman saatavuus. Työnantajan kannalta ideaali olisi, jos uudet työntekijät sijaitsisivat tasaisesti ripoteltuna ympäri hyvinvointialuetta palvelutarpeen ja edellä mainitun palvelusuunnitelman mukaisesti. Käytännössä kuitenkin kaikki uudet valmistuvat lääkärit asuvat opintojensa ajan vähintään kuusi vuotta opiskelupaikkakunnallaan ja ovat usein monella tapaa kotiutuneet paikkakunnalle.
Kun olin nuori lääkäri, arkipuheessa käytettiin käsitettä ”Stockmann-indeksi”. Lääkäreiden palkkatilastoista selvisi, että mitä lähempänä lääkärin työpaikka oli yliopistopaikkakunnan keskustaa, sitä pienemmällä palkalla lääkärit olivat valmiita työskentelemään. Väitän, että tämä ilmiö ei ole poistunut.
Jos lääkäreitä rekrytoidaan pelkän perusvirkaehtosopimuksen palkkojen mukaisesti, vaikeudet lisääntyvät, mitä kauemmaksi yliopistopaikkakunnalta mennään. Monin kohdin terveydenhuoltolain velvoittavuus lisää huomattavasti kuluja, kun palvelu pitää saada tuotettua lopulta keikkalääkäreiden avulla.
Varhassa harmonisoidaan palkkoja. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia. Samasta työstä sama palkka. Turkulaisille en ennusta mitään vaikeuksia tämän johdosta. Nuoret lääkärit ovat jo valmiiksi Turussa.
Palkkaharmonisointi ei tuo välittömästi ongelmia muuallekaan. Lääkäreiden työurat ovat pitkiä ja monet ovat sitoutuneita omaan työhönsä. Väitän kuitenkin, että ajan kanssa palkkaharmonisaatiosta tulee kasvava ongelma jollei siihen lisätä rekrytoinnin avuksi alueelle syrjäseutulisää.
Salon alueella on aikoinaan Salon seudun kansanterveystyön kuntayhtymän aikoina ollut pieni Salo-lisä ennen vuotta 2009. Se toimi hyvin yhdistettynä hyvään nuorten lääkäreiden perehdytykseen.
Toinen näkökulma syrjäseutulisän määrään ovat yksityisistä yleislääkäripalkkioista maksettavat Kela-korvaukset. Mitä useampia satoja miljoonia siirretään Kela-korvauksiin ja lisätään sillä tavoin yksityislääkäreiden markkinoita, sitä isompien pitää olla julkisen puolen palkkojen.
Varhan hallituksen 2. pj Niina Alho kertoi koulutuksessa, että Varhan onnistumisia on mm. se, että Turkulaisten pääsy perusterveydenhuollon vastaanotoille on parantunut. Samalla Perniö ja Somero kamppailevat lääkäripulan kanssa. Osaan kuvitella, että ajatuksena syrjäseutulisä herättää monissa kauhistusta. Taas lisää rahaa soteen. Mutta mitä pidemmälle ajassa mennään, sitä useampi vanhoilla palkkasopimuksilla palkattu lääkäri jää eläkkeelle ja ennustan, että useammin tullaan näkemään myös Salon keskustassa vaikeuksia saada rekrytoitua lääkäreitä.
Perniön haasteita lisää se, että 6000 asukkaan väestö on liian iso väestö nuorelle lääkärille yksin työskentelyyn ja senioritukea ei ole ihan lähellä runsain määrin. Pitäisi kerralla onnistua rekrytoimaan useampia.
Sama asetelma koskee muitakin jossain määrin myös soten yliopistokoulutettuja ammattilaisia kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä tai psykologeja. Onko meillä jatkossa sosiaalityöntekijöiden palveluita riittävästi saatavana myös kauempana Turusta?
Palkkaharmonisaation kaikkia seurauksia ei alueella nyt nähdä. Oikeiston ääni keskustelussa on vähätellyt palveluiden menettämisen merkitystä. Minusta on kuitenkin ongelmallista se, että ei menetetä vain yhtä palvelua.
Palkkaharmonisaatio luo näkymättömästi riskejä sille, että suunniteltu palveluverkosto näyttää paperilla hienolta, mutta toteutuu hyvin vain alueen keskuksessa. Olemmeko muutaman vuosikymmenen päästä tilanteessa, jossa tiettyjä julkisia palveluita saa käytännössä hyvin vain Turussa?
Sofia Maleike-Ruohola, sd
Fysiatrian erikoislääkäri
