Olen äänestänyt kuntavaaleissa siinä toiveessa, että äänestämäni henkilö valitaan valtuustoon ja tekee päätöksiä vaalilupaustensa mukaisesti.
Kaupunginvaltuustoon valitut ovat saaneet valtakirjansa kuntalaisilta ja heillä on oltava vastuu päätöksistä.
Nyt valtaa ollaan siirtämässä lautakunnille, jolloin valtaosa valtuutetuista suljettaisiin päätöksenteon ulkopuolelle. On vaikea ymmärtää miksi vanha valtuusto haluaa määritellä uuden valtuuston vallankäytön.
Esimerkiksi vanhusten hoitoyksikköjen perustamista tai lakkauttamista koskeva päätöksenteko ei saa olla vain sosiaali- ja terveyslautakunnan asia.
On hyvin muistissa miten sote-lautakunta esitti yksimielisesti Särkisalokodin lakkauttamista, mutta edes auttavasti asiaan perehtymisen jälkeen valtuusto päätyi ratkaisuun vain yhden äänen enemmistöllä. Lautakuntaa vietiin päätöksessä kuin pässiä narusta.
Nyt sote-lautakunta on käsittelemässä kansainvälisen hoivapalveluyritys Attendon tarjousta Viitanlaaksoon rakennettavan palvelutalorakennuksen yhteiskäytöstä. Noin 1000 m2:n kalustettu ja laitteistettu tila maksaisi esittelyn mukaan 2 500 euroa/kk. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Miksi voittoa tavoitteleva yritys toimisi hyväntekijänä ja antaisi kaupungin käyttöön tilat, jotka vapailla markkinoilla maksisivat arviolta 15 000 euroa/kk?
Samassa yhteydessä lakkautettaisiin Pahkavuoren ryhmäkoti (22 paikkaa) vanhuspalveluiden yksikkönä. Yksikön sisäinen vuokra on 5 127 euroa/kk, joten vaihto esitellään huippuedullisena. Onko tarjous niin edullinen, ettei sitä tarvitse kilpailuttaa kuten kaiketi pitäisi?
Entä onko kaupunginhallitus todellakin asian takana kuten esittelyssä annetaan ymmärtää?
Sote-lautakunnalle kuten muillekaan lautakunnille ei tule antaa oikeutta tehdä itsenäisiä päätöksiä asioista, jotka ovat periaatteellisia. Valtuusto on valittu tekemään kyseisiä päätöksiä ja valtuutettujen tulee kantaa niistä vastuu.
Mika Laitinen
Särkisalo
Ihminen sama, elämisen tavat uudet
Kuinka paljon ihmisen elämä onkaan muuttunut esimerkiksi 1930 luvulta 2000 luvulle.
Ihmiset ennen tekivät raskasta käsityötä, ei henkistä työtä. Mentiin aikaisin nukkumaan ja noustiin aikaisin jalkeille. Ei rasitettu päänuppia turhanpäiväisillä asioilla. Syötiin kotoista ruokaa. Leipää, perunoita, puuroa, juureksia, suolalihaa ja kalaa, sekä tuoretta maitoa. Hedelminä omenat ja marjat.
Ainoina vihanneksina taisivat olla kaali, kurkku ja raparperi.Juureksina lanttu, porkkanat, punajuuret ja nauriit. Ruohot syötettiin eläimille. Säilytysaineina olivat suola, sokeri, etikka ja kuivaaminen. Kylmätilana oli kellari, maito jäähdytettiin jäillä.
Ei ollut eläkeikää, vaan työtä tehtiin niin kauan kun jaksettiin. Elinikä ennen oli alhaisempi, mutta ei työ ketään tappanut. Työt tehtiin raikkaassa ja puhtaassa ulkoilmassa. Mutta sitä tehtiin kylmissä ja kosteissa olosuhteissa sekä vaatetus oli heikko, myös terveyshoitoa ei ollut. Siitä seurasi erilaiset sairaudet, keuhkokuumeet, nivelreumat ja nuhakuumeet, myös kulkutaudit pääsivät leviämään kuin kulovalkea.
Keuhkotauti taisi olla yleisin kulkutauti, joka tuhosi paljon lapsia ja nuoria. Syöpä oli melko harvinainen ja se esiintyi vanhoilla ihmisillä kasvina. Niin sanotut sydänhalvaukset olivat myös harvinaisia ja myös itsemurhat hyvin harvinaisia.
Nämä nyt kirjoittamani asiat eivät perustu tutkimuksiin tai lehtiuutisiin. Kyllä ne perustuvat lapsuus- ja nuoruusajan muistoihin ja nekin kahden eri pitäjän alueelta. Sairaanhoidosta sen verran, että Perniössä oli vain yksi lääkäri.
Hänellä oli vastaanottoaika ja hän myös päivysti sekä teki kotikäyntejä. Potilas itse maksoi lääkärissä käynnin. Kiikalassa ei ollut omaa lääkäriä, vaan kerran viikossa oli vastaanotto, jonne lääkäri tuli muualta ja kotikäynti oli tilattavissa Salosta.
Apteekki oli kyllä omassa pitäjässä ja sillä pärjättiin yleensä aika pitkälle. Paljon oli ihmisiä ennen, jotka eivät koskaan olleet käyneet lääkärissä. Muistan omalta lapsuusajalta, kuinka terveyssisar tai diakonissa kävivät sairasta vanhusta hoitamassa.
Nykyään lääkärissäkäynti alkaa jo vauvaiässä ja lapsikuolleisuus on kyllä vähentynyt. Ennen vain vahvat yksilöt jäivät henkiin.
En kuitenkaan usko, että ihmisten keski-ikä nykyisestä paljon nousee, kun ei vain alenisi. Aina tulee olemaan vanhuksia, nyt niitä on tavallista enemmän. He ovat kehitysiässä syöneet puhtaita luonnontuotteita ja liikkuneet paljon sekä vanhana päässeet helpoille päiville. Myös terveyden hoito on parantunut.
Työvoimapula maaseudulla on kehittänyt koneet ja vempeleet, työnteko on nykyään vain aivotyötä ja aivot väsyvät. Istutaan kaiket päivät ja tehdään sitä yhtä ja samaa, ei ole vaihtelua.
Harva enää tekee ruokansa itse ja lapset ovat päivähoidossa. Maatalouskaan ei enää kannata, vaan toisen puolisoista on mentävä ansiotöihin, ehkä molempienkin. Pellot annetaan vuokralle tai myydään ja yksi tila hoitaa satoja hehtaareita. Myös karjatilojen pitää olla suuria kannattaakseen.
On tullut aika, että mikään pieni ei enää kannata ja se tietää työttömyyttä, kun ei enää ole palkan maksajia. Melkein kaikki työt nykyään ovat istumatyötä.
Istut 8 tuntia työssä ja kotiin tulet autolla. Lopun päivää istut televisiota katselleen. Valitat, että on ollut raskas päivä, johtuen siitä, että pää on raskas aivotyöstä ja valvomisesta.
Aikoinaan oli pilakuva tulevaisuuden ihmisestä.” Sillä oli suuri pää, hartiat kuin pullon kaula ja pienet länkäsääret”.
No vitsi vitsinä, jokainen voi pitää huolta kunnostaan. Nykyään työntekijällä on 45 palkallista vapaapäivää vuodessa ja 5-päiväinen viikko.
Minun nuoruudessani ei näin ollut ja työpäiväkin oli 9-tuntinen. Ennen sanottiinkin, että tyhmäkin pärjää maataloustöissä. Ei se mitään kouluja tarvitse ja jo lapsena opetettiin työnteko. Nykyään maanviljelijän pitää olla koulutettu alalle. Ainakin karjatiloilla on paljon konttorityötä, koska EU vaatii kaikesta tuotannosta tarkan kirjanpidon. Siihen ei riitä kynä ja paperi vaan siinä tarvitaan tietokone asioiden tiedottamisessa eri viranhaltijoille.
Vaarnummen Faari
