Anna Perho mietti Lehmirannassa maaseudun ja kaupungin suhdetta.
Maaseudulla voidaan ajatella kaupunkilaisista vähemmän mairittelevasti: puunhalaajia, olevinaan eivätkä tajua mistään mitään.
Kaupungeissa voidaan ajatella maaseudun ihmisistä yhtä lailla julmasti: kökkötraktoreita ja juntteja.
Yksi asia yhdistää: myös kaupungeissa voi moni olla sitä mieltä, että maalla ei tajuta mistään mitään.
Toimittaja, kirjailija, yritysvalmentaja ja tuottaja Anna Perho pöllytti humoristisesti maaseudun ja kaupunkien välistä kahtiajakoa Lehmirannassa perjantaina.
Perho ammentaa kaksipaikkaisuudesta: Ypäjällä syntyneen naisen tie vei Helsinkiin, mutta kolmisen vuotta sitten hän otti urakakseen 1800-luvun maalaistalon synnyinpitäjässään. Kuvitelmat leppeästä maalaiselämästä karisivat sitä mukaa, kun tietoa lattian lahovioista alkoi tulla.
Kaksipaikkaisuus voisi olla monen kylän ja maaseutupaikkakunnan eloisuuden tae – mutta millä houkutella maalle?
–Jos olisi vähemmän identiteettipoteroihin menemistä ja enemmän uteliaisuutta. Jos se toinen nyt on puunhalaaja, niin mitä sitten.
Paikkakunnan vahvuus voi joskus olla se, mitä paikalliset eivät vahvuudeksi oivallakaan. Perho miettii, että tarinat ovat isossa osassa, kun markkinointia tehdään.
–Mathildedal on mahtava paikka, mutta siitä tuli suosittu vasta, kun Hesari kertoi siitä tarinan.
