Skip to main content

Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven torstaitoffee venyy jälleen.
Arvotaan ensimmäinen aihe.
***
Kouluruoka ottaa ja puhuttaa. Kouluihin on jälleen puhuttu kasvisruokapäivää, joka koskisi kaikkia oppilaita ruokavalioon katsomatta.

Tämä kuuluu taas niihin asioihin, missä vakaumuksen varjolla voi tehdä paljon pahaa.
Pohjimmiltaan kyseessä on ihan sama asia kuin jos sekaravinnon syöjät alkaisivat vaatia kaikille pakollista lihapulla- ja paistipäivää.  Kaikki kunnia kasvissyöjille, mutta ei sitä pidä erehtyä luulemaan että se vakaumuksena olisi muita arvokkaampi.

Toisaalta kasvisruokaa syödään jo nyt. Ensimmäiseksi tulevat mieleen erilaiset sopat. Kesäkeittoa syöty maailman sivu.

Pistää vaan miettimään, että olisiko tämä kasvisruokapäivä tai pari saatu ujutettua mukaan osaksi kouluruokaloiden arkea jotenkin muuten kuin tekemällä siitä virallista ja pakollista ja mitä kaikkea. 
Kasvisruoassa itsessäänhän nimittäin ole sitten mitään vikaa, kunhan mukaan löydetään myös sellaisia lajeja joita voi 450 ipanalle tehdä. 
Yksittäin väsättäviä täytettyjä paprikoita ehkä ei kannata miettiä, mutta maukas kasvislasagne, laatikot, ihana ratatouille – ainakin, jos sattui jäämään rahaa jostain yli.  Sienetkin kai menevät tälle listalle. Yksi kysymys on, paljonko mistälie Afrikasta tuotavia kasviksia olisi tolkkua käyttää. Kotimainen tarjonta tammikuussa on kapeaa tai kallista.

Entä miksi nyt nähdään tämä vaiva, kun tähänkään asti ei ole moni korvaansa lotkauttanut vaikka listoja on köyhdytetty.  Esimerkiksi silakkaruoista on monessa koulussa luovuttu, enkä minä ainakaan tiedä juuri parempia raaka-aineita kuin tuo Itämeren pieni kala.
Jos pitäisi  valita, että silakkalaatikkoko takaisin listoille vai pakollinen vihannespäivä, niin sori vain, eväkäs polskii ohi.
***
Kisatkin saatiin pakettiin.  
Sanokaa mitä sanotte, mutta seuraaviin talviolympialaisiin on joko laskettava virallisia mitalitavoitteita tai sitten käännettävä arvotukset aivan nurinniskoin.  Ennen karkeloitahan olympiakomitea listasi, että kaksitoista killutinta pitäisi saada.

Että ensi alkuun ähäkutti: oma veikkaukseni oli kaksi hopeaa ja kaksi pronssia ja meni se nyt hilkusti lähemmälle kuin asioista mukamas perillä olevien oletukset.

No, kun tässä tätä asiantuntemusta nyt kaiketi on niin voinkin jatkaa konsultointia.

Sukupolvenvaihdoksestahan on puhuttu, esimerkiksi miesten kiekkojoukkueesta jää sivuun niin valmentaja kuin pelaajiakin.
Jotenkin tässä nyt sitten tulee mieleen, että pitäisikö koko lajikirjo päivittää.  Vaikkapa maastohiihto lähtökohtaisesti ei taida kiinnostaa nykynuoria eikä siihen taas seuraaviin seitsemään talveen ole Kajaanin alapuolella luonnonolojakaan.  Jääkiekon ihmelapsia ei nykyisissä parikymppisissä juuri ole ja suunnilleen samasta syystä.   Jos on pelaajamateriaali ohutta nyt,  niin lähivuosina on vielä vähemmän mistä ottaa.  Mäkihypystäkään ei taida olla tarpeen mainita oikein mitään.  
Niin, että miksi sitten ei kerralla nostettaisi koko lajivalikoimaa 2000-luvulle.  Hyviä lumilautalajien edustajia meillä jo on, aika pirteä naiskiekkoilijoiden sakki ja näin. Pakkoko sinne Sotsiin on lähettää  jotain hiihtojoukkueita, jos ainoa lopputulos siitä on iltapäivälehden 16-sivuinen fiasko-liite. 
***
Jaa niin, curlingissa voitaisiin alkaa taas kansallisesti pärjätä, se on aika metkaa katsottavaa.
Pyhänä päättyneissä kisoissa tietty jäi vaivaamaaan Tanja Poutiaisen kehnot laskut.  Aina iloinen ja selitttelemätön Poutiainen olisi vähän tunnustusta ansainnut.   
***
Loppuviimeksi pitäisi tietysti muistaa, että ihan tosikkomaisesti koko touhua ei saisi ottaa.
Suomen ja jenkkien lätkäpelissä maalivahti Miikka Kiprusoffillakaan  ei ollut paras päivänsä ja mies otettiinkin pois maalilta kesken ottelun.  Jälkikäteen kaveria mätkittiin julkisuudessa jokseenkin kohtuuttomasti.    Tietysti muualla ilahduttaa, jos menestyneellä turkulaislähtöisellä vahdilla käy huonosti.
Televisiokamera kuvasi Kiprusoffia vaihtoaitiossa hetki molarin vaihdon jälkeen. Mies tyrski itkua kohtuullisen avoimesti.  Sen katsominen ei tuntunut  hyvältä, ei ollenkaan.  
Tekisi mieleni väittää, että vain osa syytä itkuun oli oma huono peliesitys. Toinen puoli oli varmasti aavistuksessa siitä, millaiset otsikot mokomasta lauantain lehtiin revitään.
Loppuviimeksi kyseessä on silti vain peli, jonka tärkein arvo on viihdesellainen. 
***
Miesten lätkäjoukkueen pelejä seuratessa loihe sanaleikkivä sivupersoonani miettimään, mitä eroa on euroviisuilla ja olympialaisilla?
– Eläkeläiset eivät päässeet euroviisuihin.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli: