Tervepä vaan, taas ja kerran.
Toimituksen lounaissiiven huopaamisharjoitukset jatkuvat tässä nyt.
***
Aloitetaanhan katsauksella muihin lehtiin.
Turun Sanomissa oli metka juttu siitä, miten kulkee elintarvikkeiden kilpailutus Turun seudun kuntien keittiöihin.
Se ei yllätä, että tarjouksia ovat jättäneet isot toimijat, tukkuja pyörittävä Wihuri uusimpana. Jutun mukaan toimitettavat määrät ovat niin suuria, että pientoimittajilla ei ole rahkeita vastata tarpeeseen.
Varmasti asia on niinkin, isomman kaupungin keittiöt pukkaavat maailmalle satojatuhansia annoksia vuodessa eikä niitä pikkupellosta rakenneta.
Pienyrittäjäpuoleni huolestui tämän luettuaan siitä, että entä jos pikkupeltoja olisi jonossa monta, niin mihin tavaraa sitten riittäisi.
Naiivisti luulisi, että vastuu on niillä isoilla, keittiöihin ruokaa toimittavilla yrityksillä: kukapa niitä estäisi tekemästä sopimuksia tavaran toimittamisesta pienten tuottajain kanssa siinä missä isompienkin.
Vaan kukkuahan tuommoinen toive tietysti on: eihän jonkun Keskon päämajassa mietitä, saako kiskolainen porkkanafarmari mielenrauhan jos lupaamme ostaa koko sadon hältä. Bisnes on raakaa kuin lentotomaatit.
Entä olisiko jotain asiasta jätettävissä niiden käsiin, ketkä päätöksiä toimittajista tekevät.
Kuntien tarjouskilpailuissa pärjäämiseen vaaditaan joka tapauksessa silmäkirurgin tarkkuutta puolin jos toisin: huolettomasti täytetty tarjous karsiutuu herkästi ja tarjouspyynnön laatijoilla on myös valtaa siinä, millaiseksi lomake laaditaan ja keiden kannattaa ottaa osaa kisaan.
Että olisiko liian sinisilmäistä ajatella myös, että osa tarjouspyyntöä voisi olla ehto siitä ,että tavarasta on sen ja sen verran hankittu läheltä.
Entä paljonko tätä toivovia kuntia pitäisi olla, että ajatuksella olisi joku painoarvo tukuille, jotka ilmeisesti ovat tulleet kuvioon jäädäkseen.
***
Tietysti edellinen esimerkki oli puhtaan keksitty. En tiedä, onko Kiskossa mainittavasti porkkananviljelijöitä.
Tai edes juureksiin kohdistuvaa ostovoimaa: Salon kaakkoiskulma ei lie saanut porkkanarahoja sen enempää kuin muutkaan.
Sikäli kun iltapäivälehdistöä tässä on lukenut, agraari-ilmaisut on muutenkin valjastettu muiden käyttöön. Lööppien mukaan myrsky kylvi kauhua ja Finnair kynti syvällä.
***
Ravinteisiin ja niiden kitkemiseen liittyy se tällä hetkellä karvain kohta valtion ensi vuoden budjetissakin. Ympäristönsuojeluun varattuja määrärahoja ollaan nipistämässä selvästi. Ympäristöministeriö esitti reilua 106 miljoonan euron pottia, valtionvarainministeriö nappaisi päältä 12 miljoonaa. Erityisesti leikkaus tuntunee Teho- hankkeessa, jolla on pyritty vähentämään kuormitusta Selkä – ja Saaristomeren alueilla.
Valtiovarainministeri on lupaillut, että liikkumavaraa on, mutta tottahan sitä puhetta maailmaan mahtuu.
Rinnassa kasvaa puhdas kauhu, kun pelkää että tämä kaikkein tärkein homma ministeriössä sählätään muutaman miljoonan vuoksi. Koko talousarviossa se on pieni summa.
Jotenkin tulee mieleen, että tulisiko ongelma vasta kouriintuntuvaksi ja todeksi, jos päätöksenteko ja siis ministeriö siirrettäisiin nykyisestä periferiasta ihan näkömatkan päähän itse aiheesta.
Jos aluksi vaikka Korppooseen.
***
Ja kalan syönnille sitä ei kun tulee lisää uusia perusteita.
Jostain otti silmääni uutinen, jonka mukaan muutenkin tervellisen ja hyvän kalan syönti pitää myös korvat kunnossa. Otsikon mukaan viikottain kalaa syövät nimittäin kärsivät harvemmin ns. ikäkuulosta.
Hyvä tietää.
En ole ajatellut vähentää kalan syöntiä vaan päinvastoin. Joka päivä olen myös lähempänä sitä hetkeä, että olen täyskärttyisä papparainen.
Jahka se tapahtuu, en tosiaan ajatellutkaan kärsiä ikäkuulosta, siis siitä että ihan kaikkea ei kuule eikä välitäkään.
Vaan nauttia siitä.
***
Heip.
