Tuottajaorganisaatiolla tarkoitetaan tietyn maataloustuotteen, esimerkiksi viljan tuottajien omasta aloitteestaan perustamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on parantaa tuottajien markkina-asemaa esimerkiksi yhteisen tuotannon suunnittelun, tuotantopanosten hankinnan, markkinoinnin ja myynnin kautta. EU:n jäsenvaltioissa tuottajaorganisaatioita on yhteensä noin 3500, mutta Suomessa niiden käyttö on ollut tähän asti lähes olematonta. Erityisen paljon tuottajaorganisaatioita on Ranskassa ja Saksassa.
Alkutuottajien heikosta neuvotteluasemasta elintarvikeketjussa on puhuttu paljon, mutta sen parantamiseksi on tehty varsin vähän. Ilmeisesti on ajateltu, että yli satavuotiaan pellervolaisen osuustoiminnan myötävaikutuksella asiat hoituvat ikään kuin itsestään.
Suomessa viljelijät ovat tehneet laajasti yhteistyötä kotieläinsektorilla osuuskuntien kautta. Kasvinviljelytiloilla osuustoiminnallinen yhteistyö on nykyisellään olematonta. Tuottajaorganisaatiot voivat laillisesti sopia määristä, laadusta ja hinnoista, eikä tätä menettelyä pidetä kartellina. Esimerkiksi osuuskunnat eivät voi tehdä näin ilman kartellisyytöstä.
Tuottajaorganisaation tai toimialakohtaisen organisaation hyväksyy hakemuksesta Ruokavirasto. Tuottajaorganisaation perustamistukea myöntää hakemuksesta ELY-keskus. Tuottajaorganisaatioita voidaan hyväksyä kaikilta maataloustuotannon aloilta. Suomessa on tällä hetkellä yhdeksän tuottajaorganisaatiota. Näitä toimii vihannes- ja marja-aloilla, mutta myös lammas-, kananmuna-, maito- ja peruna-aloilla. Erityisesti vilja- ja öljykasveissa sekä erikoiskasveissa samoin kuin naudanlihassa olisi yhteistyölle sijaa, mutta Suomessa ei ole vielä ainuttakaan näillä aloilla toimivaa tuottajaorganisaatiota.
Tuottajaorganisaatiossa, joka voi olla esim. osakeyhtiö, viljelijöillä on oltava määräävä asema. Kilpailusäännöksistä poiketen hyväksytty tuottajaorganisaatio voi neuvotella maataloustuotteiden tarjontaa koskevia sopimuksia jäsentensä puolesta niiden tuotannosta. Tavoitteena on vahvistaa neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja teollisuuteen.
Erityisesti vilja- ja öljykasvien sekä monien erikoiskasvien kohdalla olisi jo tähän asti ollut suuri tarve tuottajaorganisaatioille. Jos sato on sattunut ylittämään Suomen käyttötarpeen vähänkin selvemmin, ostajat ovat oitis painaneet ostohintansa alle Keski-Euroopan tuottajahintatason. Etenkin osakeyhtiömuotoinen tuottajaorganisaatio voisi ottaa agendaansa mm. vilja- ja öljykasvisadon ylijäämien viennin.
Ajankohtainen tilanne voi olla otollinen tuottajaorganisaatioille ottaen huomioon kansainvälisen kaupan muutokset Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan seurauksena. Viljelijöiden keskuudesta löytyy yhä enemmän korkeasti koulutettuja henkilöitä, joita voitaisiin palkata tuottajaorganisaatioiden vetäjiksi. Tuottajaorganisaatioiden toiminnan opiskelu on sisällytettävä maatalousalan koulutusohjelmiin.
Esko Kiviranta
kansanedustaja (kesk)
