Ns. tunnin juna on noussut entistäkin voimakkaammin keskusteluihin sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö julkaisi tammikuussa raporttinsa, jossa hanke todettiin sekä taloudellisesti kannattamattomaksi että ilmastovaikutuksiltaan negatiiviseksi.
Hankkeen toteuttamista haluavat tahot yrittävät nyt heppoisin perustein kyseenalaistaa raporttia.
Hyvä esimerkki tästä oli viime torstaina (23.2.) Perniönseudun Lehdessä julkaistu Sini Ruohosen mielipidekirjoitus ”Tunnin juna ─ ehdottomasti kyllä”.
Kirjoituksessa väitettiin, että raportissa esitetään ”- – suppea näkökulma hankkeen kokonaisvaikutuksiin ja hyötyihin”.
Tämä ei pidä paikkaansa. Raportti on valtiovarainministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön virkavastuulla tekemä ja kattava. Sen lopputulema on, että ns. tunnin juna ”- – vaikuttaa lievästi myönteisesti Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn, elinkeinoelämän vetovoimaan ja laajentaa hieman Etelä-Suomen työssäkäyntialueita.”
Vaikutusten todetaan olevan kuitenkin niin pieniä, että ne eivät muuta merkittävästi hankkeen heikkoa hyötykustannussuhdetta.
Täsmälleen samaan tulokseen tuli Väylävirasto vuonna 2020 julkaisemassaan Helsinki─Turku nopean junayhteyden laajemmat taloudelliset vaikutukset -raportissa (VÄYLÄ 53/2020).
Ruohonen pyrkii kirjoituksessaan myös koplaamaan lähijunaliikenteen kehittämisen yhteen ns. tunnin junan kanssa. Tunnin junan virallinen nimi, Helsinki–Turku nopea junayhteys, kertoo kuitenkin, mistä kyseisessä miljardihankkeessa on kyse.
Lähijunaliikenteen kehittäminen on siitä riippumatonta, ja olisi täysin mahdollista nykyiselläkin radalla asema- ja ohituspaikkoja luomalla.
Ja lopuksi, jottei jäisi väärää kuvaa, kannatan ehdottomasti myös raideliikenteeseen panostamista, mutta se on tehtävä järkiperustein hyötykustannussuhteet huomioiden. Ensimmäiset panostukset olisi tehtävä raideliikenteen korjausvelkaan, jota on jo yli miljardi euroa.
Timo Lähteenmäki
kaupunginvaltuutettu,
maakuntavaltuutettu,
eduskuntavaaliehdokas (vas.)
Salo
