Perniön keskuskentällä pelattiin eilen jalkapalloa, ei veren maku suussa vaan viimeisiin koulupäiviin sopivalla otteella.
Ystävyysottelussa vastakkain asettuivat valmistavan opetuksen oppilaat eli Kiskon Kärkelässä asuvat turvapaikanhakijat ja yhteiskoulun oppilaat.
Harjoitus tekee mestarin; Kärkelässä on jalkapallokenttä ja sitä on käytetty. Kiskon-tulijat veivät ottelun lopulta selvästi; vaihtopenkillä puhuttiin seitsemästä-nollasta, mutta kirjanpito taisi olla katsojasta kiinni.
–Kuuttako vai seitsemää maalia se nyt oli, myhäili viralliseksi tilastomieheksi pikapikaa nimetty liikunnanopettaja Tapio Koivisto.
Pelille oli tarpeensa; valmistavan opetuksen oppilailla ja muulla koulun väellä on perin vähän muita kohtaamisen paikkoja.
–Osa on integroitu englannin ryhmään, mutta eihän siihen muuten jää kuin se yksi välitunti, summaa rehtori Arttu Karhulahti.
Valmistavan opetuksen ryhmä on opiskellut kevään ajan.
–Valtavan hyvin on mennyt. Mutta tahtihan siinä on kova, myöntää toinen opettaja Markus Niemi.
Ensisijainen asia on ollut suomen kieli.
–Alussa oli vaikeaa jo yksi, kaksi ja kolme. Sitten se alkoi mennä, kertaa Afganistanista tullut Safaudin.
Samaa sanoo irakilaistaustainen Abdullah.
–Kun kaikki puhuvat eri kieliä, meidän on pakko puhua suomea keskenämme Kärkelässä.
Kenelläkään Perniössä opiskelleista turvapaikanhakijoista ei vielä rehtorin mukaan ole turvapaikkapäätöstä.
Safaudin ja Abdullah jäisivät Suomeen ja mielellään vielä Saloon.
–Se vaikuttaa mukavalta kaupungilta ja ihmiset ovat olleet ystävällisiä.
