17.4.1997 ajoi muuttoauto Helsingin betonierämaasta Perniön Hakatielle. Paikallisen lehden toimittaja Käiväräinen teki jutun, jossa kuvatekstissä luki ”Perhe Aaltonen nauttii, kun uuden kodin takapihalla on oikea metsä”.
Niin nautimme. Lapset oppivat noukkimaan mustikat sekä tunnistamaan sieniä, nauttimaan linnunlaulusta ja luonnon rauhasta. Pienessä kylässä oli kaikki. Väitän, että meillä on ollut Suomen parhaat perhepäivähoitajat, esikoulut ja päiväkodin ”tädit”. Lapset ovat käyneet koulua mielellään ja löytäneet ystäviä ja harrastuksia. Lapset on uskaltanut varsin pienestä päästää yksin liikkumaan kylällä.
Yli kymmenen Nokia-vuoden aikana opin sen, että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos.
Perniön päätyminen Salon syliin oli iso tällainen. Muutosvastarintaa koettiin myös meillä. Onhan sanottu, että perniöläiseksi synnytään, ei tulla. Mutta vaikka emme olisi perniöläisiä, salolaisiakaan emme halua olla.
Puheet säästötoimista kurittavat Perniötä raskaalla kädellä. Keikkailin opiskelujeni aikana yli kaksi vuotta paikallisen TK:n vuodeosastolla. Siellä on mahtava henkilökunta, joka kuntouttaa potilaita niin, että vuodepaikkoja on tarjolla seuraaville.
Tavallinen kaduntallaaja ei välttämättä erota erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhuoltoa toisistaan. Käytännössä se näkyy niin, että ESH ei pysty tarjoamaan kuntouttavaa työtä lähes ollenkaan, kun TK:ssa sitä tehdään päivittäin. Kaupungin palveluksessa on puhe-, fysio-, toiminta- ym. terapeutteja, jotka toimivat TK-osastoilla joka arkipäivä. ESH:ssa jumppari ehtii käydä pikaisesti, eikä edes joka potilaan luona päivittäin.
Kun oletus kaupungissa edelleen on se, että jokainen potilas hoidetaan kotikuntoiseksi, kuntouttavan hoitopaikan poisottaminen on erittäin kyseenalaista.
30 potilasta Perniön vuodeosastolla eivät mahdu Salon TK:n tiloihin. Sairaanhoitopiiri laskuttaa jo nyt siirtoviivemaksuja satoja tuhansia, kun potilaille ei löydy jatkohoitopaikkaa siinä vaiheessa kun eivät enää tarvitse erikoissairaanhoitoa. Puolikuntoisia potilaita ei voida kotiuttaa kotihoidon turviin tai oletuksella ”omaiset hoitavat”. Jos puolikuntoinen vanhus passitetaan kotiin ja hän siellä ollessaan kaatuu loukaten itsensä, kenen on vastuu?
Tämän vuoksi osaston alas ajaminen kuulostaa pähkähullulta. Osaston sivussa mennee myös TK-päivystys.
Meillä oltiin korvakierteessä nuorimmaisen kanssa. Vuoden aikana ab-kuureja kertyi 16 kpl. Joka kerta pääsin lääkäriin sairaan lapsen kanssa alta kahden tunnin puhelinsoitosta! Ja nyt pitäisi ajaa 25 km jonottamaan? Olisiko inhimillisyydellä sittenkin jokin hinta? Meillä on paljon pienen paikkakunnan etuja. Näitä etuja osaa arvostaa, kun on asunut paikassa, jossa ne eivät ole jokapäiväisiä.
Palveluja on, mutta kuinka kauan? Kauhuskenaario on, että palvelut siirtyvät vähintään Salon keskustaan, osa Turkuun asti. Olemme jo nyt kirkonkylällä puolimatkassa Saloon kun ajatellaan saaristosta kulkevia. Jos sairaalapalvelut pikkuhiljaa siirretään Turkuun, päädymme Lapin malliin, jossa sata kilometriä ei tunnu missään. Paitsi kun odotat ambulanssia….
Säästää varmasti täytyy. Kukaan ei sitä rohkene epäillä. Mutta voisivatko vähintään perniöläiset päättäjät yhteistuumin suunnitella säästökohteita välillä muualta kuin omasta kylästä? Salon keskustasta on yhtä pitkä matka tänne kuin täältä sinne. Jos ajatus ”Salo on 1 km ympyrä torilta” ei olisikaan pääajatus, vaan että kyläkeskukset pidetään virkeinä.
Vivi A
äiti, sairaanhoitaja, ja kaiken
uhallakin perniöläinen
Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava
Erikoissairaanhoito kärvistelee säästöpaineissa. Tehtäviä siirretään enenevässä määrin perusterveydenhuoltoon. Sote-selvitykset ja kuntarakenteet elävät omaa elämäänsä.
Lääkäripako perusterveydenhuollosta on saatava loppumaan. Ammattilaiset terveyden- ja sairaanhoidossa haluavat keskittyä olennaiseen, potilaaseen.
Ammattilaiset tekevät parhaansa, annetuilla resursseilla. Logiikkaa oman työn arviointiin ja kehittämiseen on runsaasti. Mutta aika ja varat kuluvat jatkuvaan muutokseen. Sellaiseen muutokseen, josta puuttuu punainen lanka ja pitkäjänteisyys.
Kuntien talous tiukkenee, huoltosuhteen muutos on käynnistynyt.Rahan ohella tulevaisuudessa puute tulee olemaan myös osaavasta työvoimsta.
Kun säästetään, ensimmäisenä leikataan ennaltaehkäisevästä työstä ja perusterveydenhuollosta. Nämä ovat kuntien vastuulla. Siinä mennään ojasta allikkoon. Hoitoon pitäisi päästä ongelmien alkuvaiheessa.
Joustavaa perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon palvelua tarvitan.
OECD:n tuorein raportti osoittaa, että Suomessa pihtaillaan terveydenhuollon rahoja. Bruttokansantuotteesta meillä käytettiin vuonna 2010 terveyspalveluihin 8,9 prosenttia. Yhdysvaltain dollareissa Suomen terveydenhuoltopanostus asukasta kohden keskikastia. Suomessa terveydenhuollon palkkataso kansainvälisesti verrattuna on alhainen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Markku Pekurinen toteaa, että erikoissairaanhoito on tehokasta. Kuntien terveyskeskukset painivat lääkäripulassa. Suomessa tuhatta asukasta kohden potilastyötä tekee 2,7 lääkäriä. 27 maan vertailussa Suomi on sijalla 20. Lääkäreitä on enemmän kuin koskaan Pekurisen mukaan. Nyt tarkastelaan sitä mihin lääkärit sijoittuvat. Oman työn hallinta ja työajat ratkaisevat.
Itsemurhat, taudit ovat lisääntyneet tiukimpien säästövaatimusten maissa jo Euroopassakin. On pidettävä silmät auki ja tarkkaan katsottava mihin ollaan menossa.
Salossa käynnistyy tällä viikolla Turun yliopiston ja Kelan tutkimusosaston yhteinen Muuttuva Salo 2013–2023 -tutkimus. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia vaikutuksia laajamittaisella rakennemuutoksella on yksilöiden ja alueen hyvinvointiin.
Salo on valittu tutkimuksen toteutuskunnaksi, koska työttömyys on Salossa rajussa kasvussa ja kaupungin talous suurien haasteiden edessä. Se, miten Salo selviää tilanteesta ja miten rakennemuutokseen sopeudutaan tulevaisuudessa, on keskeinen kysymys sekä Salon kaupungille että sen asukkaille.
Tutkimuksen tavoitteena on seurata yksilöiden hyvinvointiin, työttömyyteen, työllistymiseen, elinkeinorakenteeseen ja muuhun aluetalouteen liittyviä tekijöitä kymmenen vuoden ajan. Apuna seurannassa käytetään kyselyitä, tilastoja ja rekisterejä.
On tärkeää osallistua kyselyyn, mikäli se tulee omalle kohdalle. Tiedon pohjalta koottavaa materiaalia tarvitaan.
Elina Suonio-Peltosalo
