Pohjois-Savon liiton aluekehityspäällikkö Heikki Sirviö pui maatalouden merkitystä ja näkymiä.
Pohjois-Euroopassa ja sitä myöten Suomessa maataloustuotannon edellytykset ovat tulevaisuudessa paremmat kuin perinteisesti tuottavammilla alueilla. Ilmastonmuutos, kuumuus ja kuivuus häiritsevät viljelyä etelämmässä jo nyt. Suomessa riittää ainakin vettä eikä lämpöäkään vielä tule Espanjan tapaan.
Siinä olivat Pohjois-Savon maakuntaliiton aluekehityspäällikkö Heikki Sirviön rohkaisevat uutiset Lehmirannassa torstaina. Niiden perään tuli muutakin, ja viestin kuuli täysi salillinen ihmisiä.
Kymmenittäin Suomen paikallistoimijoita on koolla Perniössä Kyläareena- tapahtumassa. Siihen ilmoittautuneiden joukossa on niin kyläkehittäjiä, tutkijoita, päättäjiä kuin asiantuntijoita ja maaseutuhankkeissa työskenteleviä ihmisiä. Ohjelmassa on niin seminaareja, työpajoja kuin retkiä ja koulutustakin.
Sirviö otti omassa puheenvuorossaan esiin ison asian: suomalaisen maatalouden ja sen tulevaisuuden ehdot ja edellytykset. Yhtä hän piti selvänä: jo huoltovarmuuden nimissä suomalaista ruuantuotantoa on oltava jatkossakin. Sirviö toteaa, että globaalista talousajattelusta suunta on kohti suuralueita kuten Eurooppaa. Suomalaista ruoantuotantoa pitää olla jo geopolitiikan muutoksistakin johtuen.
Avoimia kysymyksiä on silti paljon: paljonko tilakoko voi kasvaa ja mistä löytyvät tulevaisuuden maatalousyrittäjät saati työntekijät.
–Moni mietti yrittämistä ja samalla on työvoimapula.
–Maatalouden kannattavuusongelma on yhteiskunnallisesti ihan välttämätöntä ratkaista.
Sirviön puheenvuoron otsikkokin viittasi tuottavaan maaseutuun ja siihen, mitä muuta maalla tehdään kuin tuotetaan ruokaa. Kaiken takana on se, että taloudellisen perustan uudistamiseen ei ole mahdollisuuksia ilman omaa alkutuotantoa.
Taloudellisen perustan uudistaminen taas tarkoittaa niitä muutoksia, jotka tähtäävät päästövähennyksiin ja kestävään kehitykseen: vihreää siirtymää, energiamurrosta ja esimerkiksi kierto- ja biotaloutta ei voi ylenkatsoa.
–Uusiutuvat ratkaisut vaativat tilaa, mitä Suomessa riittää, Sirviö mietti.
Kiertotalouskehitys edellyttää uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä eikä kiertotalous ole vain kaupunkien asia vaan maaseudun. Kaupunkien ja maaseudun välinen vuorovaikutus vain on kovin kehnoa, murehti Sirviö. Ilmassa on näiltä osin vastakkainasettelun makua, samoin kuin tuottajien ja ympäristöihmisten välillä. Aluekehityspäälliköltä löytyi ymmärrystä tiloille; isot muutokset voivat olla ylivoimaisia, jos jo peruskannattavuuden kanssa on tekemistä.
-Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteiden mukainen maatalous edellyttää voimistuvia paikallisia arvoketjuja.
Sirviö peräsi arvoketjun tulonjakoon uudistumista. Muutoksia joka tapauksessa tapahtuu ja investoinnit ovat isoja.
-Muutoksesta on tullut pääoman asia, muistutti Sirviö.
Työt voi joka tapauksessa tehdä maatiloilla jatkossa joku muukin kuin sukutilan jatkaja. Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Sami Tantarinmäki veti yhteen sitä, mikä Maaseutupolitiikan neuvoston ”Hyvä elämä maaseudulla” -kiertueella oli puhuttanut. Yhteisöllisyys ja viestintä olivat nousseet esiin monessa maakunnassa. Yliopistotutkija Pirjo Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta totesi, että maahanmuuttajien läsnäoloa maaseudulla ei kehityskeskusteluissa aina ole nostettu esiin, vaikka pitäisi.
–Selvää on, että elinvoimaa monessa paikassa olisi vielä vähemmän, jos maahanmuuttoa ei olisi.
Yksinkertaisimmillaan eloisuutta on voinut tuoda vastaanottokeskus.
–Se on sitten sosiaalipolitiikan peruskysymys, millä maahanmuuttaja jää sille paikkakunnalle, Pöllänen mietti.
Kyläareena on käynnissä torstain ja perjantain ajan. Suomen Kylät ry:n, Varsinais-Suomen kylät ry:n ja Ykkösakselin järjestämässä tapahtumassa muun muassa palkitaan ansioituneita paikallistoimijoita ja Suomen Vuoden Kylä ja Vuoden Leader-kylähanke.
