Kun minun naapuristostani kaikki ikäkaverit poistuivat, niin mieleeni tuli muuttaa kirkonkylään jossa niitä vanhuksia vielä on.
Ja olihan niitä paljon, jotka olivat elämäni aikana tutuiksi tulleet. Myös puolisoni Irja, joka on Kiskossa syntynyt, kävi oppikoulun täällä Perniön Kirkonkylässä ja tuli siten tuntemaan kylän. On hän minun kanssani Perniössä asunut jo yli 60 vuotta, joten paljon meillä on täällä tuttuja ja uusia on tullut. Olemme molemmat olleet myös paljon seuraelämässä mukana joten tuttuja on tullut, kun muistaisi nimet vaan.
Minun sukujuureni Perniön kirkonkylästä alkavat 1600 luvulta. Isäni sukujuuret alkavat Viron Maineliuksen maakunnasta ja tullut sieltä Kemiön Mainiemeen. Sieltä poika Johan Persson Mainelius on tullut kanttoriksi Perniöön, asuen kirkonmäellä 1680. Hän avioitui Perniön Ylikulmalta talon tyttären Christina Gustafsdotterin kanssa 2.10.1693 . Kanttorina hän on ollut Perniössä 40-vuotta. Nimi on muuttunut Maneliukseksi ja lapsia heillä oli 10 joista yksi jatkoi kanttorina ja yksi apupappina Perniössä.
Äitini sukujuuret alkavat Karunan Hintsholman kartanosta 1620 s. Erich Jacobsson (Holmberg, aatelinen) hänellä oli kolme poikaa, joista yksi, Michel, osti talon, Sauvon Rölaxin ja hänen 1661 s. Erich poikansa osti Perniön Haarlasta Buotilan talon Museon mäeltä. Hänen poikansa 1706 s. Erich osti Sydänsaurusta Uushentton talon.
Näin ollen sukuni on ollut Perniössä yli 400 vuotta. Olen siis pesun kestävä perniöläinen, mutta Suomi on vasta 100 vuotta ollut itsenäinen valtio.
Muutimme siis tänne minun sukuni juurille. Siinä alussa välähti nimi, aatelinen.
Meillä on radio päivisin auki. En ohjelmaa seurannut, mutta kuulin lopuksi mainittavan, että suomalaiset on lähes kaikki aatelisista lähtöisin. Minua alkoi mietityttää, mikä aatelinen oikein on. Otin 1100 luvun Kansallisgallerian ja aloin tutkia. Siellä kirjoitettiin, kuinka porvaristo ja papisto ovat oppineistoa ja kutsutaan sen takia aatelisiksi. Kuningas tai keisari voivat antaa sotilasupseereilleen urotyöstä aatelisen arvonimen ja vaikka kartanon
Aloitin tämän kirjoitukseni siitä, kun lähdimme täältä kirkonkylästä ikäistämme seuraa hakemaan ja kun täällä on lähellä kaikki mitä vanhus tarvitsee. Vähän tuttuja täällä liikkeellä näkee, ovat asunnoissaan ja raskas pakokaasuinen ilma täällä onkin hengitystä salpaavaa. Eläkeliiton kerhossa ja pelipaikalla kyllä on porukkaa.
Mutta onhan täällä kaksi Ystävän Kammaria kuukaudessa Seurakuntatalolla. Näitä järjestävät Punainen Risti ja seurakunta hyvällä ohjelmalla. Sinne Jalonen kuljettaa eläkeläisiä pitäjältä mistä vaan ja edullisesti, järjestäjät osallistuvat matkakustannuksiin. Seurakuntatiedoissa näet päivämäärän. Valitettavasti osaanottajien vähäisyys lopettaa pian koko seurustelukammaritoiminnan
Punainen Risti Perniössä tarvitsee uusia vapaaehtoisia työntekijöitä. Sillä on monenlaista tärkeää toimintaa. Esimerkiksi tulipalo on tuhonnut kaiken, mm. vaatteet, asunnon,y.m. Silloin Punaisesta Rististä on heti lähdetty hakemaan ihmisiä kirpputorille vaatteita hakemaan ja järjestetty tilapäinen majoitus.
Sitten on kirpputorin hoito, keräykset, veren luovutuksissa palvelu, laitoksissa lauluvierailut ja paljon muuta. Jos ei saada lisää työntekijöitä loppuu Perniöstä Punainen Risti. Sinä, joka olet liikuntakykyinen eläkeläinen, riennä apuun muutamaksi tunniksi.
Asiasta huolestunut
Aimo Vaari
