Tammikuussa pidetään Suomen ensimmäiset aluevaalit, joissa valitaan hyvinvointialueiden aluevaltuustojäsenet. Varsinais-Suomi muodostaa yhden alueen, jonka rajat ovat samat kuin maakunnan. Tähän asti kuntien vastuulla on ollut terveyden- ja sosiaalihuollon järjestäminen. Sote-uudistuksen myötä niistä vastaavat hyvinvointialueet.
Uudistusta kannattavat poliittiset tahot ovat ylistäneet uudistusta ja luvanneet ummet ja lammet. Tarkastelen tässä osaa näistä lupauksista.
Maamme hallituksen ehdotus nopeammasta hoitoon pääsystä on lausuntokierroksella. Ehdotus on kunnianhimoinen ja herättää monta kysymystä. Hoidon tarpeen arvioinnista hoitoon pääsyn määräaikaa tiukennetaan, perusterveydenhuollon kiirettömässä hoidossa, nykyisestä kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään. Virka-aikana sinun on asiakkaana saatava välitön yhteys perusterveydenhuoltoon, ja ammattitaitoisen henkilön tekemä arviointi hoidon tarpeesta on tehtävä samana päivänä.
On huomioitava, että kyseessä ei välttämättä ole lääkärin tekemää arviointia tai antamaa hoitoa, vaan että sinulle tullaan todennäköisesti antamaan aika muunlaiselle sairaanhoitohenkilökunnalle. Jos hyvinvointialue ei pysty antamaan kyseistä palvelua, täytyy hyvinvointialue järjestää palvelu muilta palveluntuottajilta. Koska tämä velvoite koskee hyvinvointialuetta, niin voit joutua ottamaan vastaan palvelua hyvinkin kaukaa kotoa. Esimerkiksi jos särkisalolaisena otat yhteyttä Salon perusterveydenhuoltoon, mutta sieltä eivät voi antaa sinulle lääkäriaikaa henkilökuntapulan takia, niin sinut voidaan ohjata Paraisten terveyskeskukseen, jossa on parempi lääkäritilanne. Jos jollakin terveysasemalla on krooninen henkilökuntapula, ja se ei pysty täyttämään velvoitteitaan, se todennäköisesti lakkautetaan.
Sote-uudistuksen myötä epämukavat poliittiset päätökset helpottuvat, koska ne tehdään kauempana kotikunnastasi. Turun kaupungista valittujen valtuustojäsenten on helpompi päättää Perniön terveyskeskuksen lakkauttamisesta kuin Salosta valittujen on tehdä sama päätös. Pienempien paikkakuntien edustus on pienempi, ja sitä myötä heidän vaikutusvaltansa on myös pienempi. Tosiasia on, että valtaenemmistö äänioikeutetuista asuvat kaupungeissa.
Palvelusetelien käyttöä suunnitellaan lisättäväksi, jos hyvinvointialue ei pysty järjestämään hoitoa. Näillä voisi saada hoitoa yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Palvelusetelien jakamiseen liittyy byrokratian lisääntymistä koska niiden myöntämiseen tullaan todennäköisesti liittämään tarveharkintaa. Ne eivät myöskään paranna syrjäseutujen palvelutarjontaa koska yksityisten palvelut sijaitsevat kauempana suuremmissa asutuskeskuksissa. Suunnitellaan myös digitaalisten palvelujen lisäämistä, mikä kyllä vähentää kustannuksia, mutta kaikki eivät pysty käyttämään digitaalisia työkaluja. On oltava mahdollisuus suoriin henkilökontakteihin. Pelkästään nettiyhteyteen, kuten videointiin, perustuva hoito tai hoidon tarpeen arviointi lisää hoitovirheen mahdollisuutta.
On myös ollut puhetta mobiilipalvelujen käytöstä, kuten terveysbussien käytöstä. Tämä ei välttämättä ole huono ratkaisu mutta saa nähdä, jääkö Särkisalon suunnalta katsottuna, Perniö pääteasemaksi, vai riittääkö polttoainetta viemään bussi meikäläisen kotikylään Särkisaloon asti.
Sote-uudistuksen tavoitelistalla on ensimmäisenä ”turvata yhdenvertaiset palvelut” ja viimeisenä listalla on ”hillitä kustannusten kasvua”. Pelkästään sote-uudistuksen toteuttamisen aiheuttamat muutoskustannukset ovat miljardin euron luokkaa. Nähtäväksi jää mihin tavoitteiden painopiste sijoittuu, kun taloudelliset realiteetit tulevat vastaan.
Mielestäni kannattaa rehellisesti tuoda esille niitä vaaroja, jotka piiloutuvat sote-uudistukseen, siinä toivossa että poliitikkojen halveksinta ei lisääntyisi ja ettei neljän vuoden kuluttua pidettävissä vaaleissa äänestäjiä olisi vielä vähemmän kuin mitä nyt on odotettavissa.
Fredrik Koivusalo
Eläkkeellä oleva lääkäri, LKT
Särkisalossa asuva RKP:n ehdokas tulevissa aluevaaleissa
