Vuosia sitten pieni poika pyysi isäänsä olemaan hiljaa, sillä Aavan meren tuolla puolen -renkutus alkoi jo riittää.
Samoihin aikoihin toisaalla toinen poika oli autossa matkalla Somerolta Saloon kouluun, ja levyltä kuului Tapio Rautavaaraa.
He kasvoivat vanhan tanssimusiikin ympäröimänä, ja oppivat myöhemmin pitämään siitä sen sanomallisuuden ja kauneuden vuoksi.
Nyt vuonna 2024 näillä kahdella aikuiseksi kasvaneella miehellä, Heikki Laaksosella ja Samu-Markus Pyyköllä, on tavoitteena tehdä kulttuurista nauttimisesta mahdollista kaikille ikään ja jalkojen kantamiseen tai kantamattomuuteen katsomatta.
He perustivat Soivakoti-yrityksen, jolla he vievät haitarilla ja kitaralla säestettyä musiikkia hoivakoteihin, vanhusten koteihin ja ylipäätään ihmisille, jotka eivät pääse itse kulttuurin pariin niin helposti kuin ennen.
Maanantaina Pyykkö ja Laaksonen toivat musiikin iloa Perniökotiin, jossa musiikkiesitystä olikin kaivattu. Osa muisti edellisen Soivakoti-vierailun, osa ei ollut täysin varma oliko ollut silloin paikalla.
Soivakodin merkitys on huomattu Salon seudulla, sillä yleisön äänestämänä se sai Vuoden salolainen teko -palkinnon tänä vuonna. Lisäksi he saivat kaupungin osallistuvasta budjetoinnista rahaa, jotta pääsevät vierailemaan Varhan Salon alueen hoivakodeissa.
Palaute on muutenkin ollut positiivista sekä sosiaalisessa mediassa että kasvokkain.
–Paras palaute ja kiitos on ehdottomasti kuitenkin se, kun näkee yleisössä reaktioita. Silloin tuntee erityisen vahvasti, että tällä on suuri merkitys, Laaksonen pohtii.
Työhön kuuluu paljon koskettavia hetkiä, sillä kappaleet kantavat usein muistoja mukanaan.
Pyykön ja Laaksosen mieleen on erityisesti jäänyt saattohoidossa olleen ihmisen huoneessa esiintyminen. Elämän viimeisillä metreillä hän sai vielä kuulla oman suosikkikappaleensa.
–Meidän sanomamme on tiivistetysti se, että kulttuuri kuuluu kaikille, Pyykkö ja Laaksonen summaavat.
Lue lisää Soivakodin vierailusta Perniökotiin tämän päivän lehdestä!