Eräässä olohuoneessa Perniössä siirtyivät hiljakkoin kädestä toiseen mitali ja taulu; Nina J. Hedkrok ojensi esineet isoäidilleen Signhild Skogbergille.
Kyseessä olivat lottamuistomitali ja siihen liittyvä kunniakirja. Mitalin myöntää Vapaussodan invalidien muistosäätiö tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta Lotta Svärd-järjestössä maanpuolustuksen hyväksi.
Iloa tunnustuksesta ei ollut hälventänyt edes se, että se tulee vuosikymmenien viipeellä.
–Isoäiti oli kuulemma tiedon mitalista saatuaan hyppinut riemusta kuin pikkutyttö, paljastaa Hedkrok.
Signhild Skogbergin sotataival ei ole tavanomaisin; hän sai koulutuksen ilmavalvontatehtäviin ja suoritti ilmavalvontaa kahdessa tornissa itä-Helsingissä. Toinen torneista oli Vuosaaren Skatassa ja toinen Östersundomissa Helsingin ja Sipoon rajan tuntumassa.
Yksityiskohdat noilta vuosilta kertovat karua kieltään; ilmavalvontatornissa tehtiin kahden tai neljän tunnin vahtivuoroja ja pakkasen paukkuessa 30 asteessa oli tornissa yhtä kylmä. Vaihtomiehitys saapui polkupyörällä säkkipimeässä. Signhild, “Siggo”, oli valvontatehtävissä vielä lasta odottaessaankin. Raskaus aiheutti pahoinvointia ja urhea valvoja jatkoi tähystystyötään, vaikka joutuikin välillä oksentamaan tornista alas.
Skogberg hävitti paljon sota-ajan esineistöä kuten lottapukunsa. Toisaalta hän säästi valokuvia, joita tornilla otettiin. Nina Hedkrok arvelee, että kyseessä ovat ainoat kuvat Skatan puretusta tornista.
Hävittämisen syynä oli ajan henki; sodasta ei puhuttu ja Skogberg oli miettinyt vielä hiljakkoin, onko aihe nyt jo luvallinen muisteltavaksi.
Hänen tarinansa on tulevaisuudessa taltioituna vissiin paikkaan; Nina Hedkrok kirjoittaa isoäitinsä henkilöhistorian ja se asetetaan esille Lottamuseoon kuvien kanssa.
