–Opettavainen päivä, ihan samanlaisia ihmisiähän kaikki ovat, huikkasi seitsemäsluokkalainen Valtteri Niemi eilen Perniön yhteiskoulussa.
Se olikin päivän tavoite, kertoa samanlaisuudesta.
Takana Valtterilla ja muilla nuorilla oli tovi samassa pöydässä Desiré Frimanin kanssa.
Nuoret olivat kysyneet ja Friman vastannut. Nuoria kiinnosti muun muassa se, missä Friman on käynyt koulua.
Mll:n ja tukioppilaiden järjestämä suvaitsevaisuuspäivä toi yhteiskoululle arjessaan kertomaan koko joukon ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöön tai joilla on jokin enemmistöstä poikkeava piirre.
Friman edusti romaneja ja perinteinen asu kertoo osansa, mutta yhtä hyvin hän olisi voinut edustaa jotain muuta ryhmää.
–Tämä asu on se, mikä ensiksi määrittelee minut monen silmissä, hän myönsi.
Aiheet eilen olivat ajankohtaisia ja vakaviakin: seiskaluokkalaiset saivat kysyä niin lesbon kuin homonkin arjesta, entisen lestadiolaisen, pyörätuolipotilaan ja näkövammaisen elämästä, maahanmuuttajan elosta ja siitä, mikä on sijaisäiti.
–Huostaanotettu lapsi voi tulla syrjityksi ja juuri siksi minä olen täällä, hälventämässä lapsiin kohdistuvaa ennakkoluuloa, sanoi kahden lapsen sijaisäiti Johanna Mussaari.
Juhlasalin puolella tehtiin käsitöitä; kimpassa syntyi tekstiiliteos ”Suvaitsevaisuuden säikeet”, jossa monenväriset kuteet sekoittuvat toisiinsa.
Koko juttu painetussa lehdessä
