Tervepä terve. Toimituksen itäklinikan viikkoajat perutaan tässä seuraavaksi.
***
Sehän tuppaa tuo terveys puhuttamaan joskus itse kutakin. Viimeistään jokavuotisen flunssa-aallon tultua voi kätevästi vaihtaa säästä eli syksyn sateista puhumisen nuha-aiheeseen.
Sanavalinnathan pysyivät samoina: kenellä on paita kosteimpana ja ketä eniten värisyttää.
Joskushan jo kirjaimen vaihto tekee paljon. Maanantaina uutiset kertoivat vesijohtoveden tulevan Porissa hanoista liruna, siellä kun vesi pääsi maastoon putkirikosta. Luulenpa, että tässä tapauksessa vesilaitoksen kaverien verenpaine nousi siinä, missä vedenpaine laski.
Mitä terveyteen muuten tulee, eihän sitä voi kuin vaalia, niin henkistä kuin tätä tomumajallistakin.
Se jo tiedetään, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pitäisi olla jotain mielekästä vapaa-ajan puuhaa, aikaa unille ja kunnon ruokaa. Se taas on helpommin sanottu kuin tehty, että sen kun syö ja makaa.
Syksyn masentavin puoli on se, että se väistämättä johtaa talveen. Syksyn paras puoli taas on se, että kirjauutuuksia tulee ja ruokapuolella voi harrastaa kaikenlaista jännää. Silakkaa saa taas, juureksia ja sieniä sun muita herkkuja piisaa. Sankka on myös se joukko, joka pistää pataan jotain metsästä ampumaansa. Tässä toki on selvää, että maukkaus riippuu pitkälti siitä, mistä kohdasta elukkaa puhutaan. Keskiosan filee tai peräpään paisti voivat hyvin tehtynä olla herkkua, kun taas keulapää seinällä roikkuessaan on ennemminkin mauton.
Vastikään otti kirjastossa silmään uutuus parin syksyn takaa: lastenkirjailija Tittamari Marttisen ja kuvittaja Emmi Kyytsösen yhdessä tekemä Lasten vegekeittokirja.
Kun tässä on alkamassa ties miten mones syksy ilman liharuokia, teokseen piti tarttua. Muutaman sivun selailun jälkeen nosti päätään pieni kademieli: oliko tällaisia opaksia silloin, kun itse oli pieni. Mieleen ei muistu kuin se, että aika suosi mikroaterioita. Kirjassa joka tapauksessa oli iloisia ohjeita iloisella kuvituksella ja vähän siihen sävyyn, että vikaan ei mene, vaikka suolaa lipsahtaisi sekaan tasapäisen teelusikallisen sijaan kukkurapäinen. Omatekoisen fetajuuston ohje oli tällaiselle aikuiskokkaajallekin uusi.
Jos on tullut joskus mietittyä, että yläkoulun aikainen kotitalouskirja voi olla hyvä pitää matkassa mukana, niin tätä lastenkirjaa tietysti voi suositella kaikille niille aikuisille, jotka luulevat että lihattomuus tarkoittaa pelkkää raastetta.
Ei sillä, ettei sitäkin tietysti olisi tarjolla joskus pyytämättäkin. Moni se ruoka-aine, jonka hinta nykyään raastaa sielua entistä syvemmältä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
