Kirjaston sohvalla loikoileva tyttöporukka on ihmeissään. Yksi porukasta on kateissa. Alkaa kiivas pohdinta siitä, mitä ehkä on käynyt. Kohta juoni etenee laulun sanoin ja solistin takana tanssiryhmällä on askeleentarkka koreografia, jota bändi tahdittaa napakasti.
Kemiönsaarella lauantaina ensi-iltaan tuleva musikaali Ön – Saari vaikutti jo tiistaina varsin valmiilta paketilta, vaikka ohjaaja Marianne Petters toppuutteli:
–On meillä vielä harjoiteltavaakin.
Ensi-ilta on pitkän tien pää. Musikaalin syntysanat lausuttiin yli kaksi vuotta sitten. Ajatus nuorisomusikaalista syntyi kunnassa, ja mutkien kautta produktio sai nykymuotonsa; esitys syntyy Kemiönsaaren kunnan ja musiikkiopisto Arkipelagin yhteistyönä.
Mukana on kaikkiaan kolmisenkymmentä 12-18-vuotiasta nuorta musiikkiopiston riveistä ja vielä kolme solistia, jotka eivät ole musiikkiopistosta.
Alkujaan koreografiksi pyydetty Marianne Petters kehaisee, että produktio on ollut tekijöilleen opettavainen; kaksikielinen teksti on ollut varsinainen kielikylpy, ja taitoja on päässyt käyttämään monipuolisesti.
–Oli selvää, että meillä on tanssioppilaita, jotka osaavat myös laulaa, ja nyt se näytetään.
Jos musikaalin voi sanoa olevan omavarainen, Ön-Saari sitä on; työryhmään kuuluvat nuoret tulevat eri puolilta saarta ja käsikirjoituksen on tehnyt kemiöläissyntyinen Ylva Perera.
–Tässähän tehdään ihan uutta kotimaista draamaa mittatilaustyönä, hehkuttaa Petters.
Aiheet nousevat nuorten elämästä ja tiistaina erityiskehut työryhmältä sai se, että käsikirjoituksen repliikit sopivat nuorten suuhun.
Musiikkikin on paikallista, sen on säveltänyt saarella asuva Hannu Korkeamäki. Bändin ja solistien esittämien kappaleiden lisäksi musiikkia on säveltänyt orkesterissa koskettimia soittava Ilmari Turunen.
Varsinainen tarina pidettiin vielä tiistain harjoituksissa salassa, mutta pieniä vihjeitä annettiin:
–Yhteen kohtaukseen tilasin Ilmarilta kymmenen minuuttia rantabilemusiikkia ja toiseen tehdaspakomusiikkia, Petters virnistää.
Esitykset ovat 2.4. ja 3.4. kello 15 ja 5.4. kello 18.
