Vihiniemen kylmänkosteassa työväentalossa tuoksuu kitkerä vanha savu. Syy on salin nurkassa möllöttävä valtava kamiina.
– Kokeiltiin sitä, mutta ei se vetänyt, paljastaa Kosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Saara Kemppainen.
– Ensin tarvitaan tikkaat ja sitten nokipoika.
Kemppaisen kanssa talosta on kertomassa Mirja Lindström, jolle tummanpuhuva kohta satavuotias talo on tuttuakin tutumpi. Lindström edustaa Kosken Työväenyhdistys Rientoa, joka hallinnoi taloa vuodenvaihteeseen. Talo siirtyy sitten kyläyhdistyksen haltuun, pitkään pohjustetut kaupat on nyt tehty. Vuodenvaihteessa sammuu myös Työväenyhdistys Riento.
Mirja Lindström on viime vuodet käytännössä huolehtinut miehensä kanssa talosta. Siitä tilanteesta syntyi kyläyhdistys.
–Nähtiin, ettei Mirja jaksa eikä Riento pysty, Kemppainen sanoo.
–Olen niin tyytyväinen, kun kohta ei tarvitse huolehtia talosta ja samalla olen iloinen kun se säilyy, tiivistää Lindström tuntojaan.
Kemppainen on puolestaan intoa täynnä, mutta realisti.Perimmäinen ajatus on tehdä talosta kyläläisten olohuone.
Remonttia Saara Kemppainen pitää yhdistyksen suurimpana haasteena, kuinka saadaan ihmiset aktivoitua.
Talon uusi elämä on innostanut muutama kymmenen vuotta sitten kulmilla asuneita ja talossa käyneitä.
Kemppainen toivottaa heidät tervetulleeksi.
–Edessä on tuhansia talkootunteja.
