Salon kuntaliitoksesta on aikaa runsaat neljä vuotta. Tältä taipaleelta on varmasti kirjattavissa hyviäkin saavutuksia, mutta julkisessa keskustelussa kovin isossa osassa ovat olleet negatiiviset asiat.
Yksi kestoaihe on keskustaajaman ja pienempien taajamien ja kylien vastakkainasettelu.
Osaltaan toraisaa vaikutelmaa varmasti luovat sanavalinnat. Hiukan paremmalta keskustelu vaikuttaisi heti, jos lopetettaisiin parhaillaan vallalla oleva reuna-alueista puhuminen. Sanana koko reuna-alue maistuu siltä, että puheena on jonkinlainen b-luokan alue.
Näinhän ei kuitenkaan ole, sillä parhaillaankin reuna-alueen maineessa olevissa kylissä ja taajamissa on vireillä monenlaisia järkeviä ja toteutuskelpoisia ajatuksia alueiden kehittämiseksi niin, että niissä on jatkossakin hyvä elää.
Parasta tietysti olisi puhua paikannimillä, jotka jo kertovat mistä on kyse. Ne myös ovat usein kuntalaisille ainoat oikeat, esimerkiksi moni perniöläinen esittäytyy edelleen perniöläisenä, ei Salon reuna-alueen asukkaana.
Kunnista ei enää voi puhua, mutta ainakin Särkisalossa puhutaan nyt innolla pitäjästä. Tämä vanha sana voisi olla jälleen oikein käyttökelpoinen.
Vieraat apuna tunneilla
Perniön yhteiskoulun oppilaat pelasivat tiistaina liikuntatunnilla karjalaista perinnepeliä kyykkää (sivu 10).
Opettajat olivat pitkän linjan kyykänpelaajia ja pitivät aamupäivän tunnit oppilaille palkatta.
Asia ei sinällään ole iso, mutta hyvä esimerkki siitä, miten koulutunneilla voidaan hyödyntää jonkun alan osaajia ja tuntijoita mitä moninaisimmissa aiheissa. Tuntuma on se, että vierailijat ovat oppilaillekin mieluisaa vaihtelua.
Tiistai muistutti mieleen senkin, että hyvän vierailijan ei tarvitse aina olla kallispalkkainen konsultti tai työkseen kiertävä luennoitsija. Osaamista ja asiantuntemusta on muillakin.
