En ole kirjoittanut sinulle pitkään aikaan. On ollut vähän kiireitä.
***
Kuten viimeksi sinulle kerroin, pääsin töihin pieneen paikallislehteen Salon etelänurkkaan. Perniö, Kisko, Kemiö, Särkisalo, Teijo ja muutamat muut omalaatuiset kirkonkylät on tullut tutuiksi tässä kesän aikana.
Perniö muistuttaa paljon kotipaikkakuntaani Etelä-Pohjanmaalla. Perniö on vain hieman isompi, mutta ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia: uteliaita ja hymyileviä. On niitä kuulemma erojakin. Jokainen, jolle olen kertonut, mistä olen kotoisin, on sanonut, että pohjalaiset ovat leppoisaa kansaa. Leppoisia kuin puukkojunkkarit?
Puukkohippasille en ole joutunut täälläkään kenenkään kanssa. Hieman on pitänyt korvia höristää ja keskittyä puheisiin, sillä kielimuuri oli varsinkin aluksi melkoinen. Yhä edelleen pitää miettiä, että tarkoittaakohan hän nyt kyllää vai eitä.
Kesän suurin puheenaihe Perniön kylällä on ollut uutuuksien mullistus. Uusi S-Market ja se tuomat muutokset, kirkonkyläyhdistys, koripalloilijoiden uudet tuulet. Viimeksi mainitusta jään jännityksellä seuraamaan, mitä uutta se tuo tälle kylälle. Kunnantalon tyhjeneminen, se jää mieleeni symbolina kuntien muutoksesta.
***
Opin, kuinka golfia pelataan, mitä kissojen siruttaminen merkitsee, mitä eroa on Matildedalilla ja Mathildedalilla, miten tosissaan yhdistykset asioidensa kanssa on, mitä merkitsee yhteishenki, kuinka avuliaita lapsia rannikkoalueella kasvaa, kuinka rahat eivät koskaan riitä kaikkeen tai edes mihinkään, miten torilla kaikuu perjantaisin laulu, kuinka taiteilijat elävät, mistä se sokeri tulee, kuinka hukkaan lompakon ja saan sen takaisin ja kuinka kirjoitan siitä jutun. Ja mikä ero on säällä, ilmalla ja kelillä.
***
Tuosta ikkunasta olen monesti ulos katsonut ja miettinyt, mitä teen sitten kun. Sitten kun pääsen kotiin. Sitten kun palkka tulee. Sitten kun työt loppuvat ja opiskelu jatkuu.
***
Kirjoitellaan taas pian,
hannele.yliviitala@pernionseudunlehti.fi
