Tervepä terve. Toimituksen itälaatikon viikkokuoret höyrytetään auki tässä seuraavaksi.
***
Kaikenlaista posti tuo.
Taannoin helähti laatikkoon kirje tornilogolla. Shakkikerhon katalogista ei ollut kyse, eikä erään uskontokunnan yrityksistä lähestyä. Vartiotornihan kulkee kädestä käteen eikä postin myötä. Puolustusvoimien logo se kuoressa komeili.
Siinä laitoksessa kuulemma suositaan selkeää kielenkäyttöä, mutta en minä nyt tiedä. Oletus oli, että kuoressa on kertauskutsu. Sehän tarkoittaisi nimenomaan sitä, että ensi töikseen saisi alkaa runoilla perusteluja sille, miksi ei tälläkään kertaa voi osallistua. Lopputulos olisi kuin Jaakko Juteinin kuuluisin teksti: säkeitä työstä.
Mainittu laulu oli tietysti nimeltään Laulu Suomessa, toiselta nimeltään Arvon mekin ansaitsemme.
Enempi rahapelien kanssa touhuavien versiossa kailotetaan, miten arvan mekin ansaitsemme. Arvonta-asiat kävivät nekin mielessä, kun kuoren avasi. Sisällä ei ollut kertauskutsu vaan maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssien mainos, suunnattu niille, jotka ovat kiinnostuneita sotilastaitojensa tai yleisten turvallisuustaitojensa ylläpitämisestä tai kehittämisestä.
Tässä tapauksessa yritys olisi vähän kuin nollalla kertominen, mitä sotilastaitoihin tulee. Mitä turvallisuustaidoilla tässä tapauksessa tarkoitetaan, on oma kysymyksensä.
No karttaa sentään osaan lukea. Muuten tuntuisi uus- tai täysin avuttomalta.
Vaan opettavainen kirje tämä oli. Sen mukaan omalle kohdalle langennut sodan ajan tehtävä liittyy perustamisen organisaatioon. Ehdin jo mielessäni vitsailla, että kaiken ne tietävät. Perustustöistähän on kokemusta ainakin yksien kuistin tolppien verran: piti kantaa harkkoja ja sementtipusseja. Vakavissaan puhuen kyse on jostain muusta, mutta mistä, se piti selvittää. Internetin ihmemaailmasta vastausta ei löytynyt kertaetsinnällä; lopulta selkisi, että joukkojen perustamiseen tämä kaikki liittyy.
Koulutiensä 1970-luvulla aloittaneet karkaavat tässä kohdassa. Joukko-oppihan on matematiikan käsite, ja sen avulla yritettiin aikanaan helpottaa alakoululaistenkin laskennon opettelua. Kokeilu oli epäonninen: asiasta eivät ymmärtäneet mitään sen paremmin oppilaat kuin läksyjen kanssa auttavat vanhemmatkaan. Aikakauden opettajien kommentteja asiasta en ole kuullut. Ehkä he eivät ole vielä toipuneet. Yhtä kaikki kokeilu saattoi tehdä saman laskuinnolle kuin koulun hiihtotunnit mäenlaskuinnolle: mitä kauempana suksista, sen parempi. Ja kaiken jälkeenkin on aivan epäselvää, mistä hatusta on nostettu se lipuke, jonka mukaan tällä kaverilla olisi edellytyksiä perustamistehtäviin.
No, tehtävät joka tapauksessa muuttuvat. Vuosia sitten tuli reserviläisten koteihin reserviläiskirje. Siinä omaksi tehtäväksi oli mainittu esikuntamies, mikä kai tarkoittaa sitä, että jos nyt joku homma esikunnan katon alta löytyy.
Mikä ettei sitä tietysti voisi olla vaikka sotilassoittokuntamies tai tällä ruokakunnan hengissäpitämisen kokemuksella muonamies. Sehän taas tarkoitti aikoinaan työläistä, joka teki päivätöitä maanomistajalle ja sai palkkansa ruokana. Liekö se niin kaukana siitä, mitä on olla varusmies.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
