Perniön kunnantalon ullakkokerroksessa istuttiin viime torstaina nenät kiinni ruudussa.
Pimeän peitto-tapahtuma järjestetään syyskuun toisena viikonloppuna, mutta järjestelyt ovat käynnissä jo nyt. Osana tapahtumaa nähdään valokuvaesityksiä, joita nyt tehdään.
Viime viikolla tapahtumaa junailevat Andréa Vannucchi ja Tarja Lapila työskentelivät Niilo Jokisen ja Ilkka Leikkosen kanssa.
Paketoitavana oli kaksi varsin erilaista näkökulmaa Perniöön ja perniöläisyyteen. Niilo on yläkouluikäinen ja kuvasi juuri tätä projektia varten kotipitäjänsä eri puolet: kirkonkylän asfalttiteineen ja kotipihan, jossa ei ole mahdollisuutta kasvimaahan. Toisaalta vähän matkan päässä on silkkaa maaseutua; mummola muine mahdollisuuksineen.
–Kyllä sitä alkoi miettiä, mitä kaikkea täällä on, vaikka paikka on pieni, sanoo Niilo.
Ilkka Leikkosella oli toisenlainen probleema: hän kertoo kuvien kautta suvun musiikkiharrastuksesta, siitä miten musiikki on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Tiivistämisessä vain on oma työnsä:
–Samoilla kankareilla on laulettu vuodesta 1599 alkaen, Leikkonen muistuttaa.
Perniöläiset ovat lähteneet mukaan kuuden pesueen voimin.
–Aivan hurmaavia tarinoita, kehuu Lapila.
Kaikkea ei sovi vielä paljastaa, Pimeän peitto-illassa kuvaesitykset pyörivät nonstoppina.
