Skip to main content

Pikkurahoja ei ole

Torstaitapa vain.
Toimituksen lounaissiiven kantrimusiikin jaosto rämpyttää vakiokeikkansa tähän nyt taas.
***
Kaikesta huolimatta jotenkin yllätti, tämä iskelmätähti Kari Tapion kuoleman jälkeen julki tullut muistojen suma.

Viime viikolla radiossa pidettiin oikein muisto-ohjelmaa johon sai soittaa ja niin kävi että läheskään kaikki ääneen halunneet eivät edes  ehtineet päästä läpi.  

Tunnoista jotain kertoo se, että linjoilla oli  jokunenkin raavas mies, jotka liki ääni väristen kertoivat mitä Tapion laulut heille ovat merkinneet.
Mikäs siinä, tietysti, on sitä koko joukko kehnompiakin laulajia näillä markkinoilla ollut, ja monta sellaista joita ei äänen perusteella tunnista.

Ehkäpä kyse on myös siitä, että jälleen hävisi kappale sellaista Suomea, jota ei enää paljoa ole.   Yli 30 vuotta julkisuudessa olleen laulajan olemuksessa oli jotain hyvällä tavalla 70-lukulaista.   Omalla tavallaan turvallista sekin, että näinä tyylikonsulttien ja kvartaalien aikana oma tyyli piti.
***
Kahden kerroksen väkeä on tässä maassa, ei voi mitään vaikka pitäisi.

Tulipa näet katseltua sunnuntaina paremman puutteessa telkkarista tällaista Plan-iltaa.
Plan- kampanjan ideana on saada suomalaisia ottamaan kummilapsia  jostain kaukaa.   Tästä ilosta pitää maksaa rahaa, ja näillä rahoilla sitten tämä kummilapsi saa koulutusta ja muuta tärkeäksi miellettyä. 

Ei siinä, ettei tällekin varmasti olisi perusteensa.   Omasta puolesta saatte kuitenkin pitää kampanjanne, korvaani särähti lievää enemmän juontajan toteamus että kummiksi pääsee pikkurahalla: vain 25 euroa kuussa ja sen voi pistää jopa suoraveloitukseen.

Niinpä niin.  Kuin sattumalta   Turun Sanomien Extra-liite ja Yle kertoivat juuri,  miten vähävaraisten suomalaisten  lapsille haalitaan jouluksi edes pikkupaketteja lahjoitusvaroin.    Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Lahja lapselle –keräyksen tavoitteena on hankkia jotain pukinkonttiin jopa kahdeksallesadalle rahattoman perheen lapselle.  Ylen jututtama vapaaehtoistoiminnan toiminnanohjaaja Kaisa Lundén kertoo, että saajien joukossa on perheitä jotka eivät pysty edes maksamaan laskujaan.

Sama suomeksi tarkoittaa sitä,  että tolkuttoman monelle perheelle se 25 euroa ei ole vain 25 euroa, vaan iso raha joka pistettäisiin satavarmasti ruokakaupan kassalle eikä tuntemattomien afrikkalaisten koulunkäyntiin.  Jos moinen summa nyt sattuisi olemaan ylimääräisenä, siis.  
Ei saisi puhua ”vain pikkurahasta” julkisesti oikein paljon koskaan kyllä.
***
Seurakunnilta tuo tietysti on sellaista toimintaa, jolle ei luulisi pahimmankaan ateistin nyrpistelevän.
***
Aamulehti puolestaan kertoi, että Suomen teillä on käytössä miljoona yli kymmenvuotiasta autoa.
Metkaa metkaa.  Sellaisenkin arvion joku esitti, että määrästä noin kolmannes on ns. haamuautoja, ei-ajossa olevia kärryjä joista ei kuitenkaan ole kilpiä palautettu, ja nämä sitten vääristävät tilastoja.
Liikennevakuutuskeskus otti reippaasti kantaa uutiseen ja huomautti, että vanhat autot ovat turvallisuusriski.
Voi olla niinkin, tekniikassa on tapahtunut näiltä osin kyllä kehitystä samaan aikaan kun tienpäälliskulttuurissa on tapahtunut taantumista.  Uusien autojen kuskit ulosmittaavat turvalaitteiden hyödyn ylimielisellä ajotavalla.
Ympäristöihmisten en ole nähnyt vielä ottavan ponnekkaasti kantaa tutkimukseen.   Edelleen taitaa sen suhteen loppupäätelmä vaihdella sen mukaan keneltä kysytään:  onko parempi käyttää merkkitavara loppuun kuten yleensäkin vaiko  ostaa uutta kertakäyttökamaa parin vuoden välein.
***
Talvisotamaisiin keleihin sopii hyvin uutinen siitä, että armas Puolustusvoimat  uusii kalustoaan.

Puoli vuosisataa käytössä ollutta suksisidettä eli ns. rotanloukkua ollaan päivittämässä tuoreempaan malliin.

Rotanloukkujen kanssa on onnistuttu pelaamaan hyvälläkin menestyksellä.  Antaas katsoa sitten, miten uudet pelaavat.  Ensin pitää tietty odottaa, että johonkin lähivuosien saapumiserään sattuisi joku hiihtotaitoinenkin alokas.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli: