Tervepä terve. Toimituksen itätelineen viikkomainokset liimataan tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on monenlaisia kevään merkkejä.
Leskenlehdet ovat jo vanha juttu, krookukset samoin.
Vaalikevääseen kuuluu sekin, että tienpenkoilta voi yrittää laskeskella milloin mitäkin ruiskukkaa tai apilaa ja mitä näitä nyt on. Valtapuolueista useammalla on kasvi- tai eläinkunnasta tai muuten elonkierrosta tyylitelty logo. Luontoystävällisyyden kanssa kuvavalinnalla ei tietenkään tarvitse olla tekoa, mutta kerranko sitä kuva hämää.
Näinä tietoverkoissa mouhuamisen aikoina perinteinen tienvarsimainonta on vielä ilmeisen ihmeesti voimissaan. Jos ei olisi, harva kai jaksaisi tihkusateessa ripustaa naamojaan valopylväisiin.
Sen voi ottaa vaikka luonnonvarojen säästämisen kannalta, että monesti sama kuva kestää useammat vaalit ja kankaalle painettuna erityisesti. Osan julisteista on selvästi suunnitellut ammattilainen, osa on suunniteltu ihan itse ja osa suunniteltu itse vuonna 1988, mutta kerranko sitä sitäkään.
Tienvarsimainosten koon suhteen ylärajaa ei kannata miettiäkään: nopeusrajoituskyltit ovat aika isoja ja silti ne jäävät monelta huomaamatta.
Toisaalta pienikokoinen juliste on liikenneturvallisuusteko. Aakolmosen kohdalla on pakko hidastaa, että saa tekstistä selvän ja aanelosen kohdalla jo pysäytettävä ja käytävä lukemassa teoksen anti.
Tietysti on niin, että kovin mittavaa tekstiä ei kannata koskaan maantien varren tauluihin painattaa; kun ohi ajaa kahdeksaakymppiä tai peräti satasta, jo pitkä yhdysnimi alkaa olla siinä rajoilla. Olennaisinta on, että mieleen jäävät niin nimi suunnilleen kuin naamakin, ehdokkaan viestiin ehtii sitten tutustua myöhemmin. Asialla valtuustoon pitäisi mennä.
Se taas vaan todistaa sen, miten hieno laji demokratia on. Kunnallisen tai alueellisen päätöksenteon pariin pääsee näin helpommin kuin erääseenkin kehitysmaahan.
Sikäli kun uutisia oikein tulkitsee, Yhdysvaltoihin menossa ei kohta riitä yksin asia tai hyvä syy, jos pärstäkerroin ei täsmää mieltymysten kanssa.
***
Bensanhinnasta ei nyt näy tulleen hölmömmillekään vaaliteemaa ja hyvä niin.
Siitä taas voi olla aika varma, että vaikka autokanta olisi jonain päivänä täysin sähköistä, ei sähkön hinnasta olisi kojuilla paasattavaksi.
Noin muutenhan keväisin autokuume yleensä iskee, jos on iskeäkseen.
Vilkaisu pankkitilille tiputtaa heti pari astetta ja lisää lähtee, kun katsoo ulos ja muistaa, miten sieluttoman rumia autoja nykyään useimmat tehtaat valmistavat. Hintalapulla taas aina ole yhteyttä siihen, onko suunnitteluosastolla ollut varaa pitää valot päällä.
Tietysti voi sulkea vaihtoehtoja pois jo boikotoimalla ja eräänkin sähköauton menekki niiaa sitä syvemmälle, mitä moukkamaisempia yrityksen perustaja puhuu, tämä Musk. Sinänsä on tietysti runon päivän jälkimainingeissa loogista, että Teslan kanssa rimmaa hyvin kosla. Kotimaisen potkupyörävalmistajan merkki sopisi sekin lorun jatkoksi.
Potkukelkka tai -pyörä tietysti on vähän kuin sähköauto sekin: kiito on äänetöntä, mutta pullakaffeelle on istuttava aika taajaan ja sopivuus nykytalviin askarruttaa monia.
***
Vaaleissahan tietysti puhuttavat palvelut. Kuntien vastuulla on isoimpana asiana opetus, hyvinvointialueella kansanterveys ja sen eri puolet, onpa edessä neuvolan, sisätautipoliklinikan, koulupsykologin tai saattohoito-osaston ovi.
Hoitoahan saattaa joskus tarvita itse kukin, raskaampaakin.
Uutiset kertoivat yrityspuolelta sellaista metkaa asiaa, että Fortumilla on mietitty uuden ydinvoimalaitoksen edellytyksiä.
Joskus takavuosinahan kaavailuissa oli ydinvoimala jopa Särkisaloon. Sikäläisiä maisemia katsoessa voi vain kiittää luojaansa siitä, että tämä ei toteutunut. Toisaalta jos se olisi toteutunut, olisi ollut niilläkin kulmin edes yksi laitospaikka.
Kulttuurikin kuuluu kunnille, miten kenellekin. Verdi piirteli joskus nuotit Aidaan, kaavoittaja voi piirrellä paikan kuusi-aidalle.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
