Kaksikerroksisessa kellertävässä kivitalossa korkean mäen päällä, Perniön kirkonkylässä, sijaitsee Varsinais-Suomen ehkä laajin ja esineistöllään arvokkain pitäjämuseo.
Kunnan omistuksessa on tätä nykyä kaksi erillistä museota, jotka molemmat on saatu lahjoituksena. Suurin ansio museon syntymiseen ja runsaaseen esineistöön on kunnallisneuvos K. F. Kaarlosella, jonka innostuneisuuden ja taloudellisen tuen turvin rakennettiin nykyinen museotalo arkkitehti A. Ranckenin suunnitelmien mukaisesti.
Vuonna 1943 sa kunta lahjoituksena lepolan museon rakennukset ja esineistön, jonka oli koonnut maanviljelijä Frans Lindstedt. Hänen kokoelmansa käsittivät lähinnä aseita, miekkoja, puukkoja ja erilaisia kotitalousesineitä. Kunnalla on parhaillaan ohjelmassa näiden kokoelmien yhdistäminen Suomen museoliiton ohjeiden mukaan.
Museon hoitajana on jo 34 vuotta toiminut rouva Hilma Raunio, joka museota esitellessään voi valottaa myös esineiden vaiheita.Vanhimmat esineet ovat tuhansien vuosien takaa, kuten ruuhen pohjat. Varhaiskeskiajalta on Perniön kivikirkon suojeluspyhimyksen Pyhän Laurin sirotekoinen pää. Häpeäpenkissä tiedetään viimeksi istuneen naisen, joka lypsi naapurin lehmän.
Maataloustuövälinekokoelma on laaja. Kouluvälineistöä on niinikään runsaasti. pakanallisesta haudasta löydetyn ns. Perniön emännän puvun ovat historiantutkijat kuljettaneet Helsinkiin, mutta pukua kuvaava maalaus on saatu museon nurkkahuoneeseen. Tuleville sukupolville kunnallisneuvos Kaarlonen on halunnut säilyttää paitsi keräämänsä arvokkaan esineistön, myös museon seinään kirjoittamansa 5. Mooseksen sanat.
Museosta kerrottiin 8.2.1965 ilmestyneessä lehdessä
