Skip to main content

Perniöläinen luottamusshokki

Tampereelta Perniöön laskeutuessa murteen lisäksi muuttuu ihmisten suhtautuminen toisiin ihmisiin.
Jonkinlaiseksi kulttuurishokiksi voisi kuvailla sitä, miten erilainen luottamussuhde ihmisillä on toisiinsa täälläpäin.

Asuntoa etsiessä tämä luottamusshokki konkretisoitui toden teolla. Salon vuokratalojen toimistolta asunnon avaimen sai mukaansa, ja mahdollista uutta kotia pääsi katsomaan yksin vailla valvontaa.
Haastattelin Salon vuokratalojen palvelupäällikkö Elina Valleniusta ja asumisen asiantuntija Emmi Hopiavuorta tämän lehden uutiseen vuokra-asuntotilanteesta. 14 vuoden aikana Valleniuksen uralla väärinkäyttöä on ollut muutaman kerran, Hopiavuoren neljävuotisen uran aikana ei puolestaan kertaakaan.

Tämä hämmentää minua suunnattoman paljon.

Ajokortin skannauksen jälkeen sain ajaa itse kohteeseen ja viettää siellä rauhassa aikaa ennen avainten palautusta. Avaimet viedään yleensä takaisin saman tai seuraavan päivän aikana.
Suuremmissa kaupungeissa tuollaista järjestelyä ei varmasti pystyisi ylläpitämään kovin kauaa.

Luottamussuhde näkyy myös ajellessa pitkin eteläistä Saloa. Ajatus itsepalvelukioskeista on ollut minulle vieras ennen tänne saapumista. Jäätelöä, kahvia ja kukkia saa ostaa silloin kun itselle sopii, jopa ympäri vuorokauden ja vuoden.
Tämäkin aiheuttaa minussa hämmennystä. Tampereella kotilähiöni lähikauppa, kioski ja apteekki ryöstetään säännöllisesti, vaikka niissä on jatkuvasti henkilökuntaa paikalla.

Luottamisen oletus näkyy myös jokapäiväisemmissä tilanteissa. Viikonloppuna paikalliset kaverini ihmettelivät, että lukitsen hajoamispisteessä olevan autoni ovet perniöläisellä asuinalueella. Aamuyöllä eivät autovarkaat liiku, jos liikkuvat päiväsaikaankaan.
Olimme poissa auton luota muutamia minuutteja, mutta vanhasta tottumuksesta ja ehkä lihasmuistista johtuen ovet painan poikkeuksetta lukkoon.
Tampereella Nissan ei olisi huonosta kunnostaan huolimatta ollut turvassa hetkeäkään. Hajonneet valot ja palava moottorivikavalo eivät olisi rosvoja haitanneet. Perniössä se olisi luultavasti ollut turvassa täysin ehjänäkin.

Aikaisemmin keväällä itsepalvelukassoilla lisääntyneet näpistykset herättivät keskustelua myös Salon alueella. Tekijät olivat poliisin tiedotteen mukaan alaikäisiä, ja tapauksia tuli lyhyen ajan sisään ilmi ainakin 40.

Luottamuksen rikkoutuminen kolahtaa täällä ehkä isommin kuin suuremmissa kaupungeissa. Luottamussuhteen hajoaminen ei horjuta uskoa kanssaihmisiin, jos koko suhdetta ei ole alun perin ollut olemassakaan.

Tässä työssäkin luottamus on yksi tärkeimmistä elementeistä. Suuremmassa kaavassa ajateltuna on tietysti tärkeää, että lukija voi luottaa mediaan ja sen välittämään tietoon. Suomalaisten luottamus uutisiin on pysynyt vakaana, ja täällä se on ollut koko mittaushistorian ajan yleisempää kuin muissa maissa.

Perkkarin toimittaja Nuutti sanoi osuvasti toimituksessa eräänä päivänä, että meidän työmme on kärjistetysti juorujen kertomista ja oikeaksi tai vääräksi todistamista.
Heitto nauratti, mutta on siinä todenperää.

Siihen, että saamme juttuvinkkejä ja kuulemme ”juoruja” liittyy myös ympärillä olevan yhteisön luottamus paikallislehteä kohtaan. Asioita ei kerrottaisi meille asti, jos luottamusta ei olisi.
Epävarmat juorut voivat muuttua toimituksen prosessissa jälleen luotettavaksi tiedoksi, joka palvelee lukijoiden tiedonjanoa ja uteliaisuutta.

Usein juttukeikoilla juoruilu muistakin kuin juttuideoista on tärkeää. Se on joidenkin lähteiden mukaan jopa ihmisen perustarve. Ainakin se on toimittajan perustarve. Väite perustuu yhteisöllisyyden tunteen kasvamiseen, sosiaalisen dynamiikan parantumiseen ja läheisyyden luomiseen.

Juoruilu voi siis tavallaan lisätä luottamusta ihmisten välille, vaikka juoruilu-sanalla onkin hieman epäluotettavan kuuloinen sivuääni.

Liinu Nieminen

 

Jaa artikkeli: