– Tässä kuvassa ovat pappa, mamma ja äiti. Meillä onkin tämä kuva kotona suurennoksena, näyttää Olavi Henttinen 
mustavalkoista otosta.
Kuvassa istuu nuori pariskunta pienen lapsensa kanssa.
Pieni lapsi on Olavi Henttisen äiti, tänä vuonna 94 vuotta täyttävä. Kaksi muuta ovat Henttisen isovanhemmat.
– Pappa oli minulle ihan elämän tärkeimpiä ihmisiä.
Kiskolainen Olavi Henttinen oli reilut kolme vuotta vanha, kun hänen isänsä kaatui sodassa.
Isoisä Kustaa oli paikalla, kun pappi kertoi suruviestin. Pappa nappasi pikku Olavin polvelleen.
– Hän sanoi, että nyt sinusta taisi tulla papan poika.
Niin tuli. Äitinsä kanssa Henttisen veljekset asuivat kuusi vuotta Harjavallassa, mutta viettivät kaikki kesät isovanhempien luona Suomusjärvellä.
Olavi Henttinen on nyt kirjoittanut lapsuusmuistonsa kirjaksi nimeltä Pappan poika. Erillisistä tarinoista koottu kirja kattaa reilut pari vuosikymmentä, sotavuosista pappan kuolemaan vuonna 1966.
Mitä pappa sitten opetti?
– Opetti olemaan ihmisiksi ja arvostamaan työntekoa, sanoo Henttinen.
Pappa oli ammatiltaan seppä.
– Pajassa oli kaksi sääntöä. Siellä sai tehdä melkein mitä vaan, mutta työkalut piti pistää aina takaisin paikalleen ja roskat piti siivota.
– Se oppi jäi sieltä koko iäksi. Vieläkään ei minun tarvitse etsiä työkaluja mistään ja samanlainen on oma poikakin, myhäilee Henttinen.
Koko juttu painetussa lehdessä
