Työ määrittää valtavan osan ihmisen identiteetistä. Sen lisäksi suoritamme ja mittaamme menestymistämme jo lapsesta saakka. Yhteiskuntatieteissä nykymaailman työ- ja suorituskeskeisyyttä on kehitetty kuvaamaan suoritusyhteiskunnan käsite.
Suorittaminen ja menestymisen paine johtavat yhä useammalla uupumiseen. Työuupumuksen rinnalla on alettu puhua koulu-uupumuksesta, sillä paine yltää yhä nuorempiin. Ahdistusta aiheuttaa esimerkiksi se, että uratavoitteet pitäisi osata sanoittaa jo peruskouluikäisenä.
Tein kandidaatin tutkielmani nuorten rekkakuskien ihmissuhteista. Tutkimuksessa selvisi, että ammatti antaa psykologisesta näkökulmasta kaiken, mitä työ oikeastaan voikaan antaa: autonomiaa, kyvykkyyttä ja yhteisöllisyyttä. Hankaluus on siinä, että vaikka työssä saa mielelle kaiken sen virikkeen, mitä tarvitsee, vapaa-ajalla saattaa tulla hankaluuksia. Työaikojen epävarmuus ja työpäivien pituus vaikuttavat siihen, kuinka sosiaalisesti työajan ulkopuoliset tunnit saa vietettyä.
–Leivän voisi saada helpommallakin, totesi jokainen haastattelemani rekkakuski ja myös jokainen tuntemani kuski tutkimuksen esiteltyäni.
Mikä sitten ajaa rekkakuskit ammattinsa pariin? Yksi vaihtoehto voi olla korkea ammattiylpeys. Koko yliopiston kirjaston koluttuani selvisi myös historiallinen näkökulma aiheeseen: rekkakuskin ammatti on nähty jo kauan sitten kahleista irrottautuneena ja vapaana ammattina verrattuna muihin työväenluokkaisiin ammatteihin.
Rekkakuskin työ saattaakin olla monelle unelma-ammatti, jota kohti pyritään pienestä pitäen. Siitä muodostuu elämäntapa, jonka rytmiin muu elämä saa luvan sopeutua.
Unelmatyön saavuttaminen ei kuitenkaan ole kaikille itsestäänselvyys. Lentäjiä on vähän, samoin itsenä läpi lyöviä kirjailijoita, vielä pienempi määrä halukkaista pääsee tasavallan presidentin kanslian linnanvoudiksi.
Toisaalta esimerkiksi hoitotyöntekijöistä on pulaa. Siihen taas liittyy se, kuinka paljon alaa arvostetaan yhteiskunnassa. Esimerkiksi palkoissa ei hoitajien tekemän kovan työn arvostaminen näy. Sama on oikeastaan monissa muissakin duunariammateissa.
Oikeus työhön -kansalaisaloitteeseen kerätään nimiä vielä 3. syyskuuta saakka. Se takaa seksityöntekijöille turvallisemmat ja oikeudenmukaisemmat työolot Suomessa.
Siinä jos jossain on ammatti, jonka harjoittamista ei arvosteta, tunnusteta eikä ymmärretä. Alaan liitetään lähinnä häpeä, hyväksikäyttö ja hiljaisuus. Nykyinen rikoslaki ei erota omasta tahdostaan seksityötä tekevää ihmiskaupan uhrista, vaan määrittää kaikki alalla työskentelevät hyväksikäytön kohteiksi.
Yhtä lailla, kun seksityöntekijä tekee kropallaan töitä, niin tekee myös moni fyysisen ammatin harjoittaja. Kansalaisaloite pyrkii tekemään edellä mainitusta työn muiden töiden joukossa. Onhan kyseessä väitetysti maailman vanhin ammatti.
Maailman uusimmat ammatit ovat syntyneet viime vuosien aikana. Sosiaalinen media on tuonut uusia tapoja elättää itsensä. En tiedä, voiko somevaikuttamisesta puhua ammattina, mutta työnä kuitenkin. Some-vaikuttajan työ on ehkä ilmeisin esimerkki työstä, jota harva pitää ”oikeana työnä”.
Erityisesti nuorille some-vaikuttajan elämä näyttäytyy tavoiteltavana, jopa unelma-alana. Elämä näyttää vaivattomalta ja helpon raha illuusio puree. Vaikuttajilla teetetyissä barometreissä kuitenkin selviää, että uupumus yltää myös heidän työnsä piiriin.
Valtaa vaikuttajan työhön liittyy väistämättä. Pahimmillaan tuhannet ihmiset ottavat vaikutteita yhden ihmisen ostokäyttäytymisestä ja elämäntyylistä. Heidän työnsä on siis vaikuttaa ihmisiin, jotta omat tai yhteistyökumppanin kaupalliset tavoitteet täyttyvät.
Toisaalta jokaiseen työhön liittyy jonkinlaista valtaa. Huomaisimme nopeasti rekkakuskien tai sairaanhoitajien puuttumisen. Some-vaikuttajien lakko puolestaan saattaisi olla käynnissä täysin huomaamattamme.
Liinu Nieminen
Kirjoittaja on toimittaja, joka haaveili lapsena kukkakauppiaan urasta.
