Ei kai ollut helppoa olla teollisuusmies ja merkkihenkilö, jos kotiväki kuitenkin purnasi.
Tiistaina seisoivat nykyään Matildankartanona tunnetun rakennuksen pihalla ruukinpatruuna Viktor Bremer ja hänen vaimonsa Ottiliana Mathilda. Bremer oli luvannut rakentaa tälle toiselle puolisolleen komean kodin, mutta Sarvilahden mahtavan kartanon tytär ilmoitti, että hän ei tällaiseen kalamajaan muuta.
Tietysti on arvailujen varassa, millä sanoin vaimo uutuuttaan hohtavaa rakennusta tarkkaan ottaen kuvaili, mutta yhtä kaikki suukopunsa oli myös 1850-luvun pariskunnilla.
Viktor Zebor Bremer otti ohjat Teijon ruukissa vuonna 1842 ja avioitui Ottilianan kanssa vuonna 1850. Juuri Ottiliana Mathildan mukaan kylä sai nykyisen nimensä.
Viktorin ja Ottilianan matkassa on tänä kesänä päästy opiskelemaan Mathildedalia vähän uudella tavalla. Matildan näytelmäkerhon kierroksilla Bremer rouvineen kuljettaa osallistujia pitkin kylää ja historiaa opitaan kuin varkain. Tiesittekö, että keltainen puurakennus oli aikoinaan sairaala ja siellä jopa synnytettiin – tai että puuhiilen polton loppuvaiheissa tärkeä tehtävä oli sillä pikkupojalla, joka lähetettiin kertomaan kylän naisille, että nyt pyykit pois narulta, kohta on hiilipölyä ilmassa.
Jore Penttisen käsikirjoittama draamallinen kierros tarjoaa sopivasti tietoa ilman liikoja vuosilukuja ja huumoria unohtamatta. Samalla se muistuttaa, miten omavarainen kylä itse asiassa oli: oli sairaala, posti, koulutkin. Iisakinkirkkona tunnettu komea rakennus oli niistä suomenkielinen.
–Ja täältä alkaa minun valtakuntani, julistaa Bremer korskeasti, kun kierros tuo varsinaiselle tehdasalueelle.
Koko juttu 18.7. lehdessä.