Outi Tuuminen tarvitsee työkalun lipaston laatikon avaamiseen.
Lattialuukun alta paljastuvat tikkaat kellariin ja hyllyillä odottaa hillopurkki jos toinenkin, täynnä hilloa muuten. Nyt vain ei olla oikeasti kotitarvesäilöjän luona kylässä, purkit ovat nimittäin häthätää reilun sentin korkuisia.
Kovin suuria eivät ole muiden huoneiden huonekalutkaan saati lipaston päällä nököttävät silmälasit. Outi Tuumisen on liikutettava niitä atuloilla ja samalla työkalulla aukeavat lipaston laatikotkin.
–Näiden tekemistä minä niin rakastan. Voisin tehdä pelkkiä laatikoita, naurahtaa Tuuminen.
Eikä piirongin tai työpöydän laatikko vielä mitään, vaan mitä se sisältää; siitä voi päätellä paljon huonekalun käyttäjästä. Tuumisen esittelemissä huoneissa asuvat sisarukset, toinen musiikin- ja toinen äidinkielenopettaja.
Kaikki on rakennettu mittakaavaan 1:12 ja huoneentäysiä tätä lajia on esillä Galleria Levolassa huoneentäydeltä. ”Pienoiselämää – kolmiulotteisia tarinoita miniatyyrikoossa” -näyttelyn takana ovat nukkekotiharrastajat Salosta ja Somerolta. Näyttelyn nimen oivalsi sekä Salon että Someron kerhoihin kuuluva Eila Huttunen. Siitä on kyse: nukkekodit ovat kädentaitoa, harrastus, miksei elämäntapakin, mutta samalla ne kertovat tarinoita, tosia tai keksittyjä.
Esimerkiksi Paula Vainion rakentama tupa on muistuma vuosikymmenien takaa lapsuudenmaisemista Kiikalasta, missä pariskunta Fanni ja Frans eleli perinteiseen tapaan ja omaan tahtiinsa. Yhteen, pystyuunilla lämmitettävään huoneeseen mahtui koko elämä kumisaappaista kissoihin, polttopuista pyykkilautaan ja niin edelleen.
Koko juttu 1.6. lehdessä!
