Hienoa, että Perniönseudun Lehti säännöllisesti raportoi Melassuo-aiheesta. Aurinkovoimalan rakentaminen suolle ei olekaan mikään läpihuutojuttu.
Kun jonkin rakennelman suuruus on noin 50 jalkapallokenttää, onkin tärkeää tarkastella hanketta monesta näkökulmasta, etenkin kun sijoituspaikka on keskellä luontoa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tekemä raportti on edelleen kattavin raportti liittyen Melassuon sopivuudesta voimalahankkeelle ja sitä tulisi kaikessa päätöksenteossa kuunnella. Paikallisen yrityksen tekemä raportti liito-oravasta antaa tärkeää lisätietoa Melassuosta. Kiitos siitä!
Surullista on, että Salon kaupungin elinvoimajaostoa ohjasivat muut intressit kuin Melassuon merkitys elinkirjolle ja siitä nauttiville ihmisille.
Vaikuttaa nurinkuriselta, että kaupungin elinvoimajaosto ei seuraa saman kaupungin rakennus- ja ympäristölautakuntaa. Tämähän ei puoltanut hanketta. Miksi toinen on toista tärkeämpi? Tällaista voi kansalaisena sitten miettiä.
On totta, että energiatuotannon on siirryttävä pois fossiilisista kohti päästötöntä omavaraisuutta – ja tässä aurinkovoima on yksi monesta tärkeästä tekijästä – mutta samalla ei ole viisasta hävittää lisää luontoa ja hiilinieluja. Marketit, teollisuusalueiden katot, parkkipaikat ja muut jo ihmisen rakennuttamat paikat sopivat tälle parhaiten. Aurinkopaneelit kuuluvat kaupunki- ja kyläkuvaan, arkemme keskuuteen.
Toinen asia on, että energiaintensiivistä elämäntyyliämme tulisi muuttaa perusteellisesti, ja yhteiskuntaamme ohjata sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpään suuntaan. Jo 12.4. koittaa suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä! Eli siitä lähtien ”lainaamme” luonnonvaroja tulevaisuudelta. Tätäkin voi miettiä.
Mutta liito-oravaan! Liito-orava (lat. Pteromys volans, slangisanoin liituri tai liitis) herättää usein vastakkaisia tunteita. Toiset ilahtuvat ja toiset tuohtuvat eri tavoin. Jokainen valitsee tietenkin itse, miten suhtautuu muihin lajeihin tai muille ihmisille tärkeisiin asioihin. Loppupelissä emme ole kuitenkaan olemassakaan ilman luontoa, jonka osa itsekin itse asiassa olemme. Kun puolustan liito-oravaa, puolustan itseäni, meitä ihmisiä.
Luontopositiivinen tapa suhtautua liito-oravaan on oppia siitä lisää. Itse olen lukenut, että liito-orava on kasvissyöjä, joka viihtyy sekametsässä. Kumppanin löytämiseen liito-orava voi liikkua jopa kymmeniä hehtaaria.
Liito-oravia löytyy myös kaupunkialueilla, jolloin kumppanin löytäminen on haasteellisempaa. Lajin lisääntyminen on turvassa jos liito-orava pääsee sekapuistoisia viherkäytäviä pitkin muihin sekametsiin kosimaan.
Liito-orava on usein merkki monimuotoisesta metsästä ja siksi sitä kutustaan avain- tai sateenvarjolajiksi. Jonkun eläinlajin avainlajiviitta kertoo siitä, että siellä, missä tämä laji viihtyy, viihtyy myös moni muu laji eli kun liito-oravaa suojellaan, suojellaan samalla myös muita lajeja, esimerkiksi eri-ikäisten puiden kuorien alla tai onkaloissa viihtyviä lajeja.
Liito-oravaa on helpompi ymmärtää kuin luonnonvarojen ylikuluttamista tai elinvoiman ylivoimaisuutta. Suojelkaamme pientä harmaata liitävää yöliikkujaa! Salon Perniön Melassuon pelastamisen puolesta voi vielä allekirjoittaa adressin netissä sivulla adressit.com
Paula Lönnemo, Pertteli
Salon TasausKohtuusPaja
