Tervepä terve. Toimituksen itälavan viikkokitarat viritetään tässä seuraavaksi.
***
Jokin logiikka pätee. Tarkoitan, että samaa tahtia ohenevat sekä tukka että lehti. Viime viikot ovat kuluneet toimituksen ainoana työntekijänä ja olo on se, että paljon on jäänyt ehtimättä.
Tästä päivästä lähtien pitäisi helpottaa, kun toimituksen toiseenkin huoneeseen syttyvät taas valot. Tästä lisää tuolla sisäsivulla.
Joku muu on ehtinyt senkin edestä ja itsekin joskus.
Viime viikolla juhlistettiin Jussi Raittisen 80-vuotismerkkipäivää. Raittinen on paljasjalkainen helsinkiläinen, missä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta yksi tarinan lonkero osoittaa tanakasti kohti Perniötä.
Raittinen pitää ehkä kuvailla nuoremmille lukijoille lyhyesti: hän on muusikko, ensimmäisiä rock-musiikin suomalaistajia, veljensä Eeron kanssa tehnyt pitkän päivätyön rokin ja kantrin ja monen muun musiiikinlajin alalla Boys-yhtyeen riveissä ja muutenkin.
Raittinen ehti myös muusikoiden AY-toimintaan, lastenmusiikin tekoon ja on varsinainen musiikin tietopankki. Tuotantoaan voi nyt ihailla ajankuvanakin; miten taipui omintakeisesti käytetty aikansa kieli rokkiin 60-luvulla.
Mutta se paikalliskytkös. Perniössä Raittinen ehti tulla tutuksi monen keikan edestä, nykyään mies keikkailee enää harkitusti. Aikanaan osansa saivat lapsiyleisöt kouluissa ja osansa varttuneempi väki Sunttarock-tapahtumissa. Sen nimi teki kunniaa monitoimimies Matti Sundströmille, joka linkosi ideoitaan urheiluseuran nimissä ja muutenkin. Matilla oli näppinsä pelissä siinä, että Perniössä kävivät rokkarit potkimassa jalkapalloa ja soittamassakin, presidentille riitti lentopallo.
Kun Raittisen 50-vuotispäivä lähestyi, lähestyi puolestaan Sundström yhteiskoulua: syntyisikö ahkeralle Perniön-kävijä Raittiselle perniöläistä taidetta.
Syntyisi: kuvaamataidon opettaja valitsi joukosta pari tekijää ja maalliselle järjelle käsittämättömästä syystä päädyin porukkaan erään Hannan kanssa. Valokuva malliksi löytyi jostain ja taulua tehtiin pitkin syksyä. Ikää meillä maalareilla oli 14-15 vuotta ja opettaja tietysti ohjasi tekemistä.
Yhtä kaikki valmista tuli niin, että maalaus lähti Sundströmin matkassa Raittisen juhliin ja lahjapöydälle. Paluupostissa aikanaan tuli kiitoskirje ja kuva juhlakalusta maalauksensa kanssa. Operaatio totta vie jäi mieleen.
Raittisen merkkipäivän kunniaksi tuo postissa tullut valokuva piti kaivaa esiin valokuvalaatikon pohjalta ja hämmensi tekijäänsä: ei se ihan huono taulu ole, lähtökohdat huomoiden. Jopa niin hyvä se on, että Hanna saattoi maalata isomman osan tai sitten ei. Hänestä nimittäin tuli kuvataiteen ammattilainen, tämän kirjoittajasta voi vielä tulla jonkun muun alan.
Perniöstä tuskin oli osanottoa Raittisen juhlilla tänä vuonna, mutta jos tähän kirjoittaa onnittelut, ne menevät jotain kautta varmasti perille. Kokemus on osoittanut, että tieto leviää siinä missä aikoinaan rokin ilosanomakin.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
