Guðmundur Vilhjálmsson, Alexandra Jónsdóttir, Iiro Turtiainen ja Silja Laajalahti ovat mukana projektissa. Ennen Matildanjärven ympäri lenkkeilyä he istahtivat pohtimaan kulunutta viikkoa.
Kymmenen islantilaisen Auðarskólin koulun opiskelijaa jätti taakseen puuttoman maan ja suuntasi metsäiseen Suomeen viikoksi. Tarkemmin matka kävi Búðardalista Perniöön isäntäperheiden luokse.
Eroja kahden maan välillä on puuttomuuden ja metsäisyyden lisäksi löytynyt viikon aikana myös epätavallisista paikoista.
–Annoin vieraalleni pillimehun, ja hän oli aivan ihmeissään siitä, että mikä ihme se on. Selitin, että mehua purkissa ja hän innostui tosi paljon, Silja Laajalahti nauraa.
Islantilaisten opiskelijoiden matka Suomeen on osa Perniön yhtenäiskoulun yläkoulun, Perniön lukion ja Auðarskólin projektia. Sen tarkoituksena on tarjota sekä suomalaisille että islantilaisille opiskelijoille positiivisia luontokokemuksia, jotka toivon mukaan kannustavat toimimaan kestävästi arjessa nyt ja tulevaisuudessa.
–Tällä projektilla haluamme herättää nuorissa tunteita. Se, että luonnossa on kivaa ja näkee sen upeuden, herättää välittämisen tunteita. Viikonloppunakin, kun menimme Jurmoon lautalla ja ympärillä näkyi upea Itämeri, niin en usko, että kenenkään tekisi mieli heittää sinne muovia, projektia koordinoiva Rita Keskitalo kuvailee.
Positiivisen luontosuhteen kehittyminen vaatii kokemuksia luonnossa. Niitä ei kaikilla välttämättä ennen projektia ollut.
Projektiin kuulunut viikonloppu Jurmossa päättyi varsin tunteikkaaseen hetkeen, kun kaikki viikonlopun aikaiset roskat levitettiin nurmelle. Siitä ne lajiteltiin yhdessä.
–Monelle roskien näkeminen ja koskeminen tuotti paljon vaikeuksia. Kaksi opiskelijaa jopa lähti siitä tilanteesta pois, Keskitalo kertoo.
Valitettavasti osa roskista oli päätynyt myös luontoon joko heittämällä tai lentämällä ennen kuin opettajat pyysivät oppilaita keräämään ne.
–Kaikki voivat kierrättää tai olla kierrättämättä, kunhan ne roskat eivät päätyisi luontoon, perniöläinen projektiin osallistuva Iiro Turtiainen tähdentää arkipäivän valintoja.
Keskitalo opettaa Perniössä biologiaa ja maantietoa. Hänellä on siis eturivin paikka nuorten luontosuhteen kehittymisen tarkkailuun.
–Minua huolestuttaa luontosuhteen kehittyminen. Kun luontoa ei tunneta, ei nähdä sen yhteyttä arkeen ja omien tekojen vaikutusta siihen, Keskitalo miettii.
Myös sanavalinnoilla on merkitystä siinä, kuinka luonto nähdään ja koetaan.
–Kun opiskelija sanoo ”hyi ötökkä”, korjaan, että ei, kun ”ihana ötökkä”. Eläimet ja ötökät eivät ole harmaata massaa, vaan kiinnostavia yksilöitä, kun ne opitaan tuntemaan, Keskitalo jatkaa.
Lue lisää tämän viikon lehdestä!
