Viimekertaisessa kolumnissani mietin kielitaitoa ja sen muuttumista. On ehkä luonnollinen jatkumo miettiä lukutaitoa tällä viikolla. Tai lähinnä lukutaidon rapautumista.
Lukukeskuksen mukaan jo vuonna 2021 suomalaisista aikuisista 11 prosentilla ja nuorista 13,5 prosentilla oli heikko lukutaito. Uusimmat Pisa-tutkimuksen tiedot näyttävät, että joka viidennen yhdeksäsluokkalaisen lukemisen taso on niin heikko, että sillä ei pärjää yhteiskunnassa.
Jos ei osaa lukea tai ei ymmärrä lukemaansa, on vaikeaa toimia yhteiskunnan tiedostavana jäsenenä. Saati sitten vaikuttaa itseään ympäröivään maailmaan tai ymmärtää, milloin itseen yritetään vaikuttaa.
Tulevaisuus ei voi näyttää siltä, että yhteiskunnan toimintaan voi osallistua vain pieni määrä ihmisiä. Loput raahautuvat mukana tietämättä mitä oikeastaan edes tapahtuu.
Lukemalla voi oppia allaan pyörivästä maailmasta, mutta sitä kautta myös itsestään.
Lukemisen vaikeus ja vastenmielisyys voi syventyä kouluikäisenä. Klassikkokirjojen lukeminen oli ainakin omalla yläasteellani pakollista. Se syöksi osan oppilaista lopullisesti pois kirjojen maailmasta.
Lainasin kirjastosta selkokielellä kirjoitetun kirjan, koska en uskaltanut suositella sellaista kokeilematta ensin. Tarkoitukseni oli miettiä tapoja, joilla lukemisesta voisi tulla suuremmalle ihmisjoukolle mahdollista ja miellyttävää.
Selkokirjan tarjoaminen koulussa esimerkiksi Seitsemän Veljeksen tai Kalevalan alkuperäisen version tilalle olisi vähintäänkin kohtuullista niissä tapauksissa, joissa lapselle on muutenkin hankalaa tarttua kirjaan. Lukuinto ei kasva sillä, että ei ymmärrä sanaakaan siitä, mitä kirjassa lukee.
Perniön kirjaston hyllyssä oli selkokielellä kirjoitettuja kirjoja rajattu määrä, mutta edellä mainitut klassikot sieltä löytyivät. Kesälukemiseksi mietin kuitenkin jotain erilaista. Päädyin tilaamaan kirjastoon toisenlaisen klassikon, joka oli vuonna 2021 mukautettu selkokielelle. Eläinten vallankumous on teos, jonka olen lukenut englanniksi ja suomeksi monen monta kertaa.
Ilahduin, kun huomasin kirjaa varatessani, että olen jonossa vasta toisella sijalla. Selkokielisille kirjoille on siis käyttäjiä –tai ainakin käyttäjä.
Vaikka kirja parhaimmillaan viihdyttää, se myös opettaa. Niin jälleen opetti myös Eläinten vallankumous, vaikkakin yksinkertaisemmalla kielellä kuin aikaisemmilla lukukerroilla. Kuvailu, joka yleensä maalaa maiseman mieleeni, oli jätetty tästä versiosta kokonaan pois.
Lukeminen herätti kysymyksen siitä, voiko minkä tahansa kirjan kääntää selkosuomelle. Kaunis alkuperäinen korullinen kieli ei välttämättä ole saavutettava, joten selkokielelle kääntäminen on käännös siinä missä kieleltä toiselle muutenkin. Osa alkuperäisestä taiasta häviää väistämättä.
Dystopioiden ja suomalaisen kirjallisuuden klassikoiden lisäksi kirjaston valikoimasta löytyi selkokielellä kirjallisuutta sekä lapsille että aikuisille. Satuja, eroottisia novelleja ja romaaneja muokattuna helpommalle suomen kielelle.
Ihminen yksilönä voi tehdä kovin vähän kansallisen lukutaitolaivan kääntämisen kannalta. Lukemisesta kiinnostuminen vaatii itsestä lähtevän innostuksen, jota voidaan valtakunnallisella tasolla tukea. Kirjastot, kirjatapahtumat ja kirjailmiöt ovat heille, jotka jo ovat sukeltaneet lukemisen maailmaan. Tarvitaan toimia heille, jotka vasta miettivät hyppäävätkö he ylipäätään siihen veteen.
Painettu teksti ei voi tapella ajasta nopeisiin ärsykkeisiin perustuvan sosiaalisen median kanssa. Siksi on hienoa, että sinulla on kädessäsi tämä lehti. On se sitten fyysinen tai digitaalinen, toivottavasti sen sisältö opettaa sinulle jotain uutta ympärillä makaavasta maailmasta.
-Liinu Nieminen
Kirjoittaja on toimittaja, joka joutuu ostamaan kirjahyllyynsä lisää osia, jos hankkii omakseen edes yhden kirjan lisää.
