Skip to main content

Loota tai loota

Tervepä terve. Toimituksen itäkaapelin viikkoeristeet katkaistaan tässä seuraavaksi.
***
Sitä kävivät jotenkin kevään vaalitkin mielessä toissaviikolla, kun tie vei Helsinkiin.

Tarkemmin ottaen sinne vei rautatie ja syyn keikkaan näitte jo viime viikon lehdestä. Jos joku näiltä main etenee aiheeksi Voguen juttuun, hänet pitää ottaa työn alle.
Tuntuma on, että mielenkiintoisiin töihin tai muihin tehtäviin päätyneet täkäläissyntyiset ihmiset kiinnostavat jutun aiheena lukijoitakin tai jos eivät, niin kertokaa nyt sekin.

Tekijän vinkkelistä keikka ei-jokapäiväisiin maisemiin on päivään kuuluvasta työnteosta huolimatta joka tapauksessa melkein kuin vapaapäivä.

Vaalit taas tulivat mieleen retken arkkitehtuuriosion kautta.

Täällä itätoimistossahan on aina kiinnostanut rakennettu ympäristö; heikkona hetkenä kaavoituskin ja rakentamispuolelta etenkin asuinrakennukset ja muu arkinen.

Siinä menisi vipuun, jos väittäisi, että eteläisessä Salossa on varsinaisen nimekästä arkkitehtuuria vähän. Kemiössä on tietysti talon verran Bryggmania ja Tammisaaressa Aaltonsa ja Hangossa Revellinsä ja Sonckinsa, mutta eihän se laji ihan noihin ukkeleihin jää.

Täpliä voisi tiputella kartalle sinne, tänne. Esimerkiksi Perniön entisen alkoholistihuoltolan, nykyisen kuntoutuslaitoksen rakennukset piirsi Väinö Vähäkallio. Tenholan kunnanviraston suunnitteli melkein paikallinen Hjalmar Åberg, joka ehti sittemmin piirtää lyseoita sinne ja tänne.
Ja sitten voidaan palata takaisin esimerkiksi Perniön asemalle, missä yhden entisen kaupan suunnitteli Alex Nyström. Hänen rakennuksiaan näkyy ennen muuta Turussa, missä listalla ovat esimerkiksi rakennus- ja kiviosuuskunta Alun jugend-talo ja viime viikolla ahmaa majoittanut Park-hotellin rakennus.
Listalle kertyy lähteitä penkomalla pituutta, vaikka jättäisi ne iänkaikkiset ruukki- ja kartanomiljööt välistä.

Tein noin tuhat vuotta sitten lehteen jutun siitäkin, miten Alvar Aallolta tilattiin suunnitelmat Perniön museoksi. Piirustukset saattoivat olla liian kalliit tai tilaajat mamoilivat, mutta Aallon kanssa ei kauppoihin päästy.
Jos olisi käynyt toisin, museonmäelle saisi myydä lippuja muulloinkin kuin kesäsesongilla ja myös japaniksi.

Yhtä kaikki nykyiselläkin rakennuskannalla voisi olla mahdollista visioida jonkinmoinen rakennustaidekierros, edes virtuaalinen, vaikka moni kohde ei ollenkaan yleisölle avoin tai paraatikunnossa olekaan.
Tietoahan löytyy museoviranomaisten sivuilta, mutta harva satunnainen matkailija niille päätyy.

Kaiken tunnustetun ja koukeroisen rinnalla voisi tietysti olla myös esimerkkejä uudemmasta arkisesta, esimerkiksi otsikolla ”Valesokkelitalojen valiot” tai ”Elintasosiipi aikamme peilinä”.

Toissaperjantaina retken tärkeä välietappi Helsingissä oli Vallilan kirjasto, jonka piirsi 1990-luvun taitteessa arkkitehti Juha Leiviskä. Tästä katsoen lähin hänen piirtämänsä rakennus on mitä ilmeisimmin yksityistalo Tammisaaressa. Miehen kynänjälki osuu omaan makuhermoon mitä parhaiten ja sen teki tuo pieni kirjastokin, jonka jatkona on päällisin puolin kodikas päiväkoti ja sen jatkona mitä kiehtovin rivitalonpätkä.

Kuntavaalit tulivat mieleen siinä kohtaa, kun sitä tajusi että päättäviin asemiin taatusti pyrkii joku sellainenkin, jonka tulilinjalla ovat kirjastot, olipa paikkakunnan nimi mikä hyvänsä. Hyvinvointialueiden vaalit taas tulivat mieleen siinä kohtaa, kun yleisessä vessassa tuli vastaan käsipyyhetelineen päälle asemoitu käytetyille ruiskuille tarkoitettu purkki. Kaikkeen tuskin on varaa, mutta jos edes ruiskulaatikkoon euro tai äkkiä piikki löytyykin sen päiväkodin hiekkalaatikosta.

Toisaalta mielessä kävi sekin, että onko kukaan koskaan käynyt oikeastaan epäviihtyisässä kirjastossa?
***
Kirjasto taas voi olla monelle ensimmäinen tai ainakin toinen kesätyöpaikka.

Toivo vuoden etenemisestä elää sikäli, että tiistai vei yläkoululle ja kesätyötapahtumaan. Joskus on aloitettava perusasioiden kertomisesta kuten siitä, että työntekijällä pitää olla antaa verokortti ja töistä pitää tehdä sopimus.

Kaupungin puolelta muistutettiin siitä, että oma perhe kuten isovanhemmat voivat olla hyvä työllistäjä, mutta kaupungin kesätyöseteliä siihen pestiin ei saa.

Puhumattakaan isoäidin työajoista. Johan siitä on laulettu iät ja ajat, että ei mummitaloa lukita yöksi.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

 

Jaa artikkeli:
Close Menu