Kontrasti paikkojen välillä ei voisi kai olla isompi, kun Satu Oldendorff istuu perjantaihiljaisen Perniön kirkonkylän rauhassa ja puhuu työstään.
Työpäivinä maisema on tyystin erilainen, kun ympärillä kuhisee Hampurin miljoonakaupunki.
Tai otetaanpa takaisin; Oldendorff ei tee juuri eroa työ- ja vapaapäivien välillä.
– Vapaapäivät on kyllä merkitty, mutta tätä työtä ei voi tehdä vain kahdeksan tuntia päivässä, hän sanoo.
– Tämä ei ole työ, vaan elämäntapa.
Perniöläistaustainen Satu Oldendorff johtaa Suomen merimieskirkkoa Pohjois-Saksassa, pestiä tulee joulukuussa täyteen kolme vuotta.
Vain työpaikan nimi hämää; kyseessä on toki kirkko ja myös merimiehille tarkoitettu, mutta samalla paljon muutakin.
Alkujaan kyseessä oli merimiehille perustettu levähdyksen, tuen ja kohtaamisen paikka. Nykyään kirkolle ovat tervetulleita suomalaiset ammattiin katsomatta; työmatkalla olijat, huvikseen reissaajat ja esimerkiksi Saksassa asuvat suomalaiset. Merimieskirkko luonnehtii itse itseään ”palaksi Suomea Saksassa.”
Lue loput Treffatti-sarjasta tämän viikon painetusta lehdestä.
