Skip to main content

Leikataan sieltä, missä äänestäjiä on vähän

Äidilläni on vuokrattuna yksiö ja erikseen hoitosopimus Särkisalokodissa. Päättäjien valtavaa ylimielisyyttä ja erkaantumista asukkaista kuvaa se ettei Äitini tai hänen asioidensa hoitajan kanssa ole lainkaan asiasta puhuttu. Tieto on tullut lehtiuutisten kautta.
Demokratiassa ei toimita edellisen lailla.  Kuntaliitokselle valtion antamat porkkanarahat on hukattu. Osan oikeus jopa määräsi palautettavaksi sulle mulle väeltä.

Päättäjien eestaas soutamista on seurattu vakavassakin asiassa hieman huvittuneena. Paniikkinappulaa on painettu kun kaikki varat ovat menneet ja enempikin olisi mennyt jos olisi ollut.(koivistolaisen evakon kommentti syksyllä 1944).
Nokian tilanteen muuttumiseen olisi ollut aikaa varautua jo useita vuosia sitten. Helpoin tapa on leikata sieltä missä äänestäjiä on vähän ja ovat kaukana kaupungintalosta.
Särkisalon asukkaat ilmeisesti saavat palveluista pitää ainoastaan hautausmaan. Sen siirtäminen keskustaan lienee liian työlästä.

Säästöjä varmaankin tarvitaan noin yleisestikin ettei velkaantuminen karkaa käsistä.
Niiden kohdistaminen päivätyönsä tehneisiin nuorena hyvinkin vaikeita aikoja kokeneisiin nyt voimattomiin ja vastustuskyvyttömiin on ala-arvoista toimintaa.
Särkisalokodissa on ammattitaitoinen empatiakykyinen henkilökunta.
Sellaista kykyä odottaisi myös päättäjiltä.

 

Raimo Rannikko



Salolla ei ole varaa menettää Särkisaloa

”Yhdistymissopimuksen hengen mukaisesti jatkamme tulevina vuosina toimintaprosessiemme kehittämistä ja palvelurakenteen uudistamista siten että kuntalaisilla on asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus saada laadukkaita palveluja.”

Kaupunginjohtaja Antti Rantakokko vuoden 2011 talousarviossa
.Kuntaliitoksen jälkeen särkisalolaiset ovat hiljaa hyväksyneet sosiaali- ja lääkäripalveluiden siirtämisen pois alueelta, mutta Särkisalokodin lakkauttamispuheiden kohdalla saarelaisten sietokyky ylitettiin. Salon vanhuksia koskeva poliittinen ajattelutapa saattaa ärsyttää särkisalolaisia, mutta itse asia on Särkisalokotia laajempi sosiaalipoliittinen kysymys. Keskustelun käydessä kuumana on hyvä selkeyttää muutamia perusasioita. Kuinka paljon Salossa on vanhuksia ja onko heille nyt riittävästi hoitopaikkoja? Kuinka paljon vanhusten hoitopaikkoja ylipäänsä pitäisi olla tulevaisuudessa?

Valaisen näitä kysymyksiä tietojen pohjalta, joita olen löytänyt kaupungin omista selvityksistä, lähinnä kaupungin Talousarviosta 2011 sekä Vanhuspalveluiden kehittämisohjelmasta 2011-2020. Salon kaupungin talousarvion mukaan yli 75-vuotiaita on Salossa tällä hetkellä reilut 5000 henkilöä. Väestöennusteiden mukaan yli 75-vuotiaiden vanhusten määrä tuplaantuu Salossa seuraavien 15-20 vuoden aikana. Samalla kun suuret ikäluokat ikääntyvät, eletään myös entistä iäkkäämmäksi.

Ympärivuorokautisia hoitopaikkoja ei aiota lisätä samassa tahdissa ikääntyvien määrän kasvun kanssa. Laitosmainen vanhustenhoito koetaan vanhanaikaiseksi, mutta ennen kaikkea kysymys on tietysti taloudellinen: vanhainkodit ovat sietämättömän kalliita yhteiskunnan ylläpidettäviksi. Niinpä ratkaisua haetaan nyt kotihoidon kehittämisestä.

Kotihoito on tervetullut vaihtoehto, jos vanhus todella pärjää kotona. Kotihoidossa on kuitenkin monia ongelmia. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen mukaan samanaikaisesti kun vanhustenhoitoa on kotoutettu, on myös kotihoidon määrärahoja supistettu. Tämä on johtanut siihen, että vanhusten kotihoito on medikalisoitunut ja tullut toimenpidekeskeisemmäksi. Niin kutsuttu sosiaalihuollollinen (tai kodinhoidollinen) osuus kotihoidosta on jäänyt jo lähes kokonaan pois. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kodinhoitaja käy kurkkaamassa vanhuksen kunnon, jakaa lääkkeet ja ruuan – ja jatkaa matkaansa. Samainen valtion selvitys totesi myös, että kukaan ei tiedä, ei valtio eivätkä kunnat, kotihoidon todellisia kustannuksia. Näin ollen ei siis voida väittää, että kotihoito lopulta tulisi yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin laitoshoito.

Vuoden 2010 lopussa Salon vanhainkodeissa asui lähes 7 %  ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä yli  3 % kaikista Salon yli 75 –vuotiaista. Salon tavoitteena on, että vanhainkodeissa tulevaisuudessa  asuisi ainoastaan 3 % vanhuksista ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä eläisi noin 5% ikääntyneistä. Väestöennustetta silmällä pitäen tämä tarkoittaisi, että vuoteen 2030 mennessä täytyisi ympärivuorokautisen hoidon paikkoja olla 800. Vielä vajaa vuosi sitten Salossa oli yhteensä 566 ympärivuorokautisen hoidon paikkaa. Tarvitsijoita saattaa hyvin olla enemmänkin, sillä tietojeni mukaan kaikki Salon vanhainkodit ja muut ympärivuorokautisen hoidon paikat ovat aivan täynnä. Lisäksi Salon terveyskeskuksen kolmella vuodeosastoilla odotetaan ja jonotetaan vanhainkoteihin pääsyä.

Näiden laskelmien mukaan Salon tulisi siis lisätä yli 200 vanhusten ympärivuorokautista hoitopaikkaa vuoteen 2030 mennessä. Salon vanhuspalveluiden kehittämisohjelman mukaan vanhuspaikkoja tulisi vuoteen 2020 mennessä lisätä 60-80 kappaletta. Joten nyt tulemme viimein särkisalolaisia hiertävään kysymykseen: miksi ihmeessä täysin hyväkuntoinen ja toimiva hoitolaitos halutaan sulkea, kun kaupunki toisaalla haluaa rakentaa samanlaisia laitoksia lisää?

ivätkö salolaiset päättäjät ole neuvotelleet asiasta alan asiantuntijoiden kanssa? Eivätkö he yksinkertaisesti tiedä, että vanhuksilla ei ole edes nyt tarpeeksi hoitopaikkoja? Salon vanhustenhuollon ylilääkäri Pertti Andelmin totesi puhelinkeskustelussa, että hän ei henkilökohtaisesti olisi sulkemassa yhtään vanhainkotia tai tehostetun palveluasumisen yksikköä Salossa. Joissain tapauksissa vanhuksen jonotus ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan saattaa jo nyt venyä kuukausien mittaiseksi. Kotihoidon toimivuudesta kysyessäni Andelmin totesi, että yhä kasvava osa vanhustenhuollon asiakkaista on vähintään 90-vuotiaita. Useimmat näistä vanhuksista eivät tule pärjäämään kotona.
Selitykseksi on tarjottu säästöjä. Särkisalokodin kohdalla näennäisiä säästöjä voi tulla, kun lämmöt rakennuksesta katkaistaan. Mutta säästöt olisivat hyvin lyhytkestoisia. Erityisesti nykyisen talousahdingon kolkutellessa kaupungin portteja, ei voi olla taloudellisesti vastuullista sulkea toimivia yksiköitä – vain jotta uusia suurempia voitaisiin rakentaa myöhemmin keskustataajamaan.
Keskittämällä kaikki peruspalvelut Salo pettää myös oman visionsa, jonka mukaan ”Salo on hyvien palvelujen, monipuolisen elinkeinoelämän ja korkean osaamisen kasvava viherkaupunki, joka toimii vastuullisesti ja rohkeasti ihmisen ja ympäristön parhaaksi.” Vastuullisesti rohkea lienee eri asia kuin tyhmänrohkea. Salon oman edun mukaista olisi kehittää kyläkeskuksia ja pitää maaseutu vireänä – Salolla on tuskin varaa menettää Särkisalon kaltainen meriparatiisi.

Maija Butters

Jaa artikkeli: