Skip to main content

Kesä, heinäkuu, on lomailun ja samalla liikkumisen aikaa.
Työmatka-autoilu vähenee, mutta tien päällä ollaan silti: matkalla mökille, sukulaisiin, huvipuistoon ja niin edelleen.

Kehitys on ollut valtavaa, jos verrataan 1960-luvun perhematkaa tämän päivän reissuun.   40 vuotta sitten saatettiin pikku-Fiatin takapenkille sulloa kolme lasta, sekaan tavaroita ja loput kattotelineelle. Matkaa tehtiin sorateillä, nopeusrajoitukset olivat uusi asia  ja turvavöitä ei ollut.  Bensankäryssä, metelissä ja kuumuudessa paha olo tuli jokaiselle vuorollaan ja ajanviete piti keksiä pitkälti itse.
Nyt autot ovat tilavia, hajuttomia, ilmastoituja, hiljaisia ja pehmeäksi topattuja.  Autotehtaat ja yhteiskunta ovat tehneet töitä sen eteen, että edellytykset turvalliseen matkaamiseen ovat olemassa; turvavarusteita ovat pullollaan niin autot kuin isot tietkin.

Jotain jää silti kuljettajan vastuulle.  Perusasiat esimerkiksi siitä, miten tavaraa viedään peräkärryssä turvallisesti, olisi hyvä ottaa haltuun.  Liian paljon näkee väärin kuormattuja kärryjä ja kelvottomasti sidottuja lasteja.  Väistötilanteessa  väärin tehty kuorma voi muuttaa tilanteen mahdottomaksi hallita ja vauhdissa irtoavalla lastilla on tuhovoimansa.
Sama miettiminen pätee siihen, mitä matkustamossa on.    Enää 2000-luvulla kukaan ei arvatenkaan anna lasten olla autossa ilman turvavöitä,  mutta irtotavara on kohtalokasta sekin.  Äkkijarrutuksessa kirja voi painaa kymmeniä kiloja.

Nykytekniikka on tuonut helpotusta; takapenkin ajanviete todennäköisesti on älypuhelin, jonka tuhovoima on painavaa kirjaa pienempi.  Kaikki isompi on syytä pistää tavarasäiliöön tai sitoa kiinni.   
Oikein lastaaminen on osa autoilijan perustaitoja sekin, eikä sitä ole syytä jättää tekemättä koska mitään ei uskota omilla taidoilla sattuvan. Läheltäpiti-tilanne tai onnettomuus on usein jonkun muun kuin oma vika.

Hieno ratkaisu

Matildedalissa tehdään teatteria myös ensi kesänä.  Teatteri Provinssi on  ruukkialueen teatteripaikan uusi käyttäjä.
 Ratkaisu olisi pitänyt arvata, kun kaupungissa on teatteri ilman osoitetta ja toisaalta teatteritila ilman käyttäjää – Provinssi kun joutuu lähtemään Rikalanmäeltä ja Matilda hiljenee Ruukin avain-sarjan tultua päätökseensä.
Hyvä näin.  Matildedalissa jatkuvat ohjelmantäyteiset kesät, ja teatteri osoittaa, että toimia voi muuallakin kuin keskustaajaman välittömässä läheisyydessä.

Jaa artikkeli: