Koulujen viimeiset viikot ovat aika lailla toisenlaisia kuin talven arkinen aherrus. Viimeisiä koulupäiviä sävyttää monenlainen yhdessä tekeminen ja monien projektien päälle tulevat vielä retket ja matkat.
Takavuosina luokkaretki tarkoitti sitä, että linja-auto vie päiväksi tai pariksi jonnekin. Nyt monessa koulussa suosiossa ovat lähiretket; parhaimmillaan kävely- tai pyörämatkan päästä löytyy mielenkiintoista ja samalla opettavaistakin nähtävää – kuten koulussa tietysti asiaan kuuluukin.
Tässä muodissa on paljon hyvää.
Isommissa kaupungeissa lähiretkeilyä voi perustella sillä, että oma kaupunki ja sen olennaiset asiat olisi hyvä tietää, mutta välttämättä lähiöstä ei tule omin päin niitä lähdettyä katsomaan. Sama pätee maaseudulla; esimerkiksi pelkästään Perniön kirkonkylässä on jo ainekset useampaankin hauskaan historiantuntiin, ympäristö- tai yhteiskuntaopiksi laskettavaan aamupäivään.
Globaalista puhutaan ja pienimmälläkin koululaisella on verkon kautta auki ikkuna kaukomaille. Silti perustellulta tuntuu, että oma lähiympäristö ja kotipitäjä otetaan haltuun siinä kuin Aasian lomakohteetkin.
Uusi opetussuunnitelma on tuonut mukaan kuvioihin ilmiöopetuksen ja peruskoulunkin arki on kovin toisennäköistä kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Tämän jatkona kotiseuturetkeily tuntuu hyvin luontevalta tavalta päättää taas yksi kouluvuosi.
Sen päälle kaikenikäiset koululaiset ovat lauantaina alkavan lomansa ansainneet.
