Hyvinvointialueiden rakentaminen on suurin hallinnollinen uudistus nykymuotoisen hyvinvointiyhteiskunnan aikakaudella. Mitä vaikkapa särkisalolainen, perniöläinen tai kiskolainen kuntalainen ajattelee uudistuksesta? Olen keskustellut paljon ihmisten kanssa asiasta. Pelko lähipalveluiden karkaamisesta nykyistä kauemmaksi on noussut päällimmäiseksi kysymykseksi. Palveluiden keskittäminen on jo pitkään ollut esityslistoilla valtionhallinnossa ja kuntapolitiikassa.
Pelko tulevalla Turkuvetoisella hyvinvointialueella palveluiden keskittämisestä ei suinkaan ole aiheeton. Kahvipöytäkeskusteluissa en ole kuullut ensimmäistäkään mielipidettä siitä, että palvelut ja niiden saavutettavuus paranisi aluehallinon myötä.
Tulevaisuus näyttää miten esimerkiksi eteläisen Salon palveluiden käy, mutta yksi asia on jo nyt varmaa. Päätöksenteko siirtyy kauemmas ja keskittyy pitkälti turkulaisille päättäjille. Sanon suoraan, että olen asiasta itsekin huolestunut. Toinen huolenaihe on talous. Uuden hyvinvointialueen kulut näyttävät karkaavan käsistä jo ennen kuin koko uudistusta on edes tehty. Asiantuntijoiden laskelmat ovat korutonta kertomaa liittyen sote- kustannusten kasvuun uuden organisaation myötä.
Lakimuutosta tällaisenaan ajaneet puolueet ja poliitikot puolustelevat uudistusta sanoen, että ”jotain täytyi tehdä”, ja että ”muutos on mahdollisuus”. Nämä lauseet kumisevat tyhjyyttään, kun keskitytään olennaiseen, eli heikosti valmisteltujen suunnitelmien toteuttamiseen. Jokainen maalaisjärjellä ajatteleva ymmärtää, että hallintoa ja byrokratiaa lisäämällä ei kukaan parane, saa apua ongelmiinsa, eikä paloturvallisuus lisäänny!
Nyt pitääkin pohtia keinoja, joilla tässä tilanteessa myös tulevaisuudessa turvataan välttämättömimmät lähipalvelut Salon kaltaisissa pitkien etäisyyksien kunnissa. Kunnat ovat hyvin erilaisia ja olenkin usein kuvannut, että nykyinen Salo on pinta-alaltaan yli neljä kertaa suurempi kuin Turku ja Helsinki yhteensä. Mitä konkreettisia toimenpiteitä sitten voitaisiin tehdä?
Muutamia esimerkkejä kertoakseni: Pitää edistää sotepalveluissa palvelusetelin käyttöä ja näin myös valinnanvapautta varsinkin terveys- ja vanhuspalveluissa. Tämä parantaa mahdollisuuksia saada reuna-alueelle palveluntuottajia, sekä parantaa mahdollisuuksia asua kotona ja saada sinne tarvittavaa palvelua. Lisätään hallitusti teknologian käyttöä ja mahdollisuuksia mm. lääkärin etävastaanottoon. Omaishoitajien asemaa tulee parantaa, ja tavoitteena pitää olla että ikäihminen pystyy asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään henkisesti ja fyysisesti toimintakykyisenä. Myös yhdistysten, ja laajasti kolmannen sektorin roolia palvelujen tuottajana ei saa unohtaa, vaan päinvastoin vahvistaa.
Tulevassa uudistuksessa henkilöstön rooli on tärkeä. Työnantajan vaihtuminen aiheuttaa ymmärrettävästi työntekijöille jonkinasteista epävarmuuden tunnetta. Työntekijöiden löytäminen on hankaloitunut ja varsinkin sote- sektorilla on työvoimapulaa. On panostettava hyvään johtamiseen ja huolehdittava, että hyvinvointialueen työntekijät voivat keskittyä osaamistaan vastaaviin työtehtäviin turvallisin mielin ja turvallisesti.
Yhtä kaikki – kuntalaisten hyvinvoinnin ja lähipalvelujen turvaamiseen tarvitaan enemmän maalaisjärkeä ja vähemmän uusia hallintoja sekä byrokratiaa!
Juhani Nummentalo
Mielenterveyshoitaja
Salon kaupunginhallituksen
1. varapuheenjohtaja,
Kokoomus
